Sain olla mukana todistamassa yhtä Suomen urheiluhistorian hienointa hetkeä, kun Suomen jalkapallomaajoukkue Huuhkajat pääsi vuosikymmenten yrittämisen jälkeen ensimmäistä kertaa mukaan jalkapallon miesten arvokisoihin. Yhteenkuuluvuuden tunne stadionilla oli valtava koko ottelun ajan, kun laulu pauhasi ja yleisö mylvi Suomi-poikien puolesta. Aikuisellakin miehellä oli tulla monta kertaa kyynel silmäkulmaan, onnesta.

Jalkapallossa Huuhkajat ovat viime vuosien ja vuosikymmenten aikana ollut välillä kaukana, välillä vähemmän kaukana ja joskus hyvinkin lähellä päästä MM- tai EM-kisoihin. Joskus Suomen mahdollisuuden päästä lopputurnaukseen on vienyt viime hetken oma maali, joskus toisten joukkueiden kyseenalaisesti saamat rangaistuspotkut, mutta liian usein Suomen joukkue on itse jäätynyt juuri ratkaisevilla hetkillä. Silloin, kun voittamisen tahtoa olisi pitänyt löytyä eniten. Tätä kautta Suomen jalkapallofanien yhteiseksi lauluksi on tullut Tommi Läntisen Via Dolorosa. Laulun nimen mukaisesti Suomen karsintahistoria kun on ollut kärsimysten tietä.

Erityisesti nykyisen päävalmentajan Markku “Rive” Kanervan johdolla Suomen jalkapallomaajoukkue on vihdoin oppinut voittamisen kulttuurin. Vaikka joku ottelu olisi hävitty, heti seuraavaan otteluun on menty taas voittamaan ja Kanervan johdolla siinä on lähes aina onnistuttu. Katsomoissa onkin kuulunut paljon yhteislaulua “Riven kanssa me mennään kisoihin” ja joukkueen menestys on luonut sekä joukkueelle että kannattajille uskomatonta itsetunnon nousua. Globaalissa, käytännössä jokaisessa maapallomme maassa pelattavassa lajissa, Suomi on vihdoinkin noussut samalle tasolle eli arvokisoihin isojen maihin joukkoon.

Kiitos pelaajien, kiitos päävalmentaja Rive Kanervan, Suomessa tullaan ensi kesänä seuraamaan jalkapallon EM-kisoja ennen näkemättömällä intensiteetillä. Katsomoissa Via Dolorosa onkin jo vaihtunut Riven kanssa me mennään kisoihin -lauluun. Kun Suomen paikka EM-kisoissa nyt varmistui upean 3 – 0 Liechtenstein voiton myötä, heti kun tuomari oli puhaltanut pilliin ottelun päättymisen merkiksi, suuri osa yleisöstä juoksi spontaanisti kentälle. Samalla hetkellä stadionilla alkoi soimaan täysillä toivottavasti viimeistä kertaa näissä merkeissä Tommi Läntisen Via Dolorosa. Tuolla hetkellä aikuinenkin mies itki. Onnesta.

Päätän kirjoitukseni lainaamalla legandaarisen urheiluselostaja Voitto Liukkosen sanoja: “Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *