Talvisodalla on ollut minulle aina aivan erityinen merkitys. Pienen kansan sankarillinen taistelu yksin suurta hyökkääjää vastaan on tarina joka toimii. Paitsi että se ei ole vain tarina vaan totisinta totta, pala itsenäisen Suomen kunniakkainta historiaa. Näitä ajatuksia tuli pohdittua kun valmistauduin perjantain Sannikka&Ukkola ohjelman lähetykseen. Aiheena oli, kuinkas muuten, talvisota ja sen merkitys. Tuo lähetyksen viisi minuuttia on melko lyhyt aika pystyäkseen kattavasti jäsentelemään ajatuksiaan aiheesta. Siksi päätin tarttua aiheeseen vielä kerran.

Tuosta 105 päivää kestäneestä sodasta on vain 80 vuotta ja sen jäljet ovat edelleen osa monien perheiden todellisuutta. Sota jätti jälkeensä yli 27.000 kaatunutta tai kadonnutta ja 44.000 haavoittui, lisäksi paljon suurempi oli se joukko, jonka sieluun ja mieleen talvisota jätti pysyvän haavan. Noin 430.000 karjalaista menetti kotinsa, juurensa, omaisuutensa rajan taakse. On ihme, miksi tästä vertaansa vailla olevasta sodasta ei ole tehty kansainväliset mitat täyttävää filmatisointia ja kotimaisetkin sotaelokuvat ovat keskittyneet lähinnä jatkosodan ympärille. Miksi?

Uskon, että yksi syy on Antti Tuurin ja Pekka Parikan Talvisota-elokuva vuodelta 1989, jonka YLE on näyttänyt tänään talvisodan syttymisen 80 vuotispäivän kunniaksi. Elokuva on vain yksinkertaisesti niin hyvä, että kukaan ei ole uskaltanut tehdä elokuvaa talvisodasta peläten sitä, että sitä verrattaisiin tähän edeltäjäänsä. Se on mielestäni paras suomalainen koskaan tehty elokuva. Siis paras. Koskaan. Sen arvoa nostaa edelleen se että vaikka elokuva on jo 50 vuotias se on kestänyt aikaa uskomattoman hyvin. Tuo massiivinen produktio tehtiin Parikan ja Tuurin tinkimättömällä uskollisuudella totuudenmukaisuutta ja aikalaiskertomuksia kohtaan. Siksi se sai ilmestyessään myös veteraanien kunnioituksen: “juuri noin me sen koimme”.

Talvisota-elokuva on minulle myös henkilökohtainen tarina. Elokuva kertoo kauhavalaisten miesten silmin sotaretken vaiheet aina lähtötunnelmista ylimääräisiin harjoituksiin ja varsinaisen sodan vaiheet Taipaleenjoella ja Äyräpäässä. Oma isoisäni, “Jaakko-paappa” syntyi v. 1916 ja lähti talvisotaan muiden kauhavalaisten mukana elokuvan kertomuksen kuvaamalla tavalla. Hän oli todennäköisesti kokoontumispaikalla Kauhavan Kosolan koululla kuittaamassa “malli Cajanderin” mukaisen sotavarustuksen, eli kokardin siviililakkiinsa ja sotilasvyön päällystakin ympärille. Hän lienee marssinut sotaanlähdön hetkellä Seinäjoen halki laulaen: “Kytösavun aukeilla mailla on kansa mi aina on vaalinut vapauttansa…”

Viime viikkoina olen pohtinut sitä, mitä isoisäni sukupolvi, joka kantoi sodan raskaimman taakan ajattelisi Suomesta vuonna 2019. Ylipäällikkö Mannerheim totesi talvisodan ensimmäisessä päiväkäskyssään sodan olevan “taistelu kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.” Nykyään professorit yliopistojemme kampuksilla vaativat poistamaan tuon suurimman suomalaisen kuvatkin seinältä. Kodit ja perheet hajoavat kiihtyvällä tahdilla, uskonnollisuutta halutaan kriminalisoida ja istuvan presidentin puoliso joutuu julkisesti puolustaa isänmaa-sanan käyttöä ihmisille joiden mielestä sana on sukupuolittunut termi, eikä siten sovi käytettäväksi vuoden 2019 Suomessa.

Talvisodan aikainen tasavallan presidentti Kyösti Kallio puolestaan vetosi rintamamiehiin pian sodan alettua näin: “Kehoitan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat isänmaata, lukemaan Raamattua. Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingoissa ja vainoissa että rauhan päivinä ammentaneet siitä elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan sanan uudesti luovaa voimaa.” Mitähän hän ajattelisi siitä, että kansanedustaja ja entinen sisäministeri on esitutkinnassa siteerattuaan Raamattua julkisessa keskustelussa.

Elokuvan eräs vaikuttavimmista kohtauksista tapahtuu jouluaattona 1939 Taipaleessa, Terenttilän lohkolla. Kauhavan komppanian miehet ovat kuulleet, että läheisellä Kirvesmäen lohkolla palvelee pappi joukkueenjohtajana. Kauhavalaiset hakevat tykistökeskitysten halki papin omaan korsuunsa jotta miehet saavat kuulla jouluevankeliumin ja laulaa “enkeli taivaan” yhdessä, kuin joulukirkossa. Potkaiseepa eräs kauhavalaismies korsun ovenkin auki jotta “ryssä saa kuunnella kuinka pohjalaiset veisaa jouluvirttä”. Elokuvan kertomus on tosi.

Keskisuomalaisten ŕykmentissä saarijärveläisten joukkueenjohtajana palveli Saarijärven kappalainen Eero Lehtinen josta myöhemmin tuli ensimmäinen Lapuan piispa. Hän muisteli tätä tapausta usein saarnoissaan pohjalaiselle kirkkokansalle. Mitähän nuo Terenttilän korsun kauhavalaiset puolustajat ajattelisivat siitä, että vuonna 2019 koulujen joulujuhlat kielletään kirkoissa ja lapset ajetaan juhlimaan joulua tilan puutteen vuoksi pakkaseen. Tai siitä että koulujen rehtorit joutuvat puolustamaan enkelitaivaan-virren veisuuta ja joulukuvaelman esittämistä näissä yhteisissä juhlissa.

Talvisodan merkityksestä, hengestä ja itsenäisyyden säilymisestä puhutaan tänään paljon talvisotaan liittyvien juhlallisuuksien yhteydessä. Olemmeko kuitenkaan kansana osanneet pitää arvossa niitä asioita joita nuo miehet ja naiset uskoivat puolustavansa? Olemmeko hukkaamassa sitä perintöä josta veteraanisukupolvi maksoi kovaa hintaa. Nyt voisi olla korjausliikkeen paikka.

9 kommenttia

  1. Mielestäni talvisotaelokuva julkaistiin 1989 eli 30 vuotta sitten
    ei 50 vuotta sitten. Mutta tosihyvä elokuva kutenkin.

  2. Aki, ole luja ja rohkea tulevinakin päivinä! Herra, Kaikkeuden Kuningas kanssasi.

  3. Upeaa Aki !
    Rohkeutta sinulle edelleen !
    Pidetään ristinlippua korkealla ,
    saammehan pukeutua Jumalan sota-asuun !
    Siunauksin Silja ja Teuvo

  4. Tässä on kyllä hyviä pohdintoja👍

  5. Hienoa! Jatka samaan malliin, sitkeästi vaan hyvien asioiden puolesta! T. Anne Laiho

  6. ” Nouse salkoon lippu valkoinen. Piirrä pilviin risti sininen. Se on kallein aarre isänmaamme, merkki kuninkaamme, toivo ikuinen. Nouse salkoon toivo sydänten. Nouse salkoon risti Jeesuksen. ” (Lasse Heikkilä) Tämä on niin mahtavaa tekstiä. Ohittaa mielestäi perinteisen “Siniristilippumme” -laulun

  7. Esi-isämme veteraanit, sotainvalidit ja kaatuneet pelastivat kotimaamme itsenäisyyden verellään, jotta tänne voitaisiin myöhemmin tuoda ulkomailta perheensä hylänneitä sotilaskarkureita halpatyövoimaksi suomalaisten valmiiksi rakentamaan maahan? Niin he ajattelivat globalismin pilke silmäkulmassaan?

  8. Kiitos tästä kirjoituksesta! Ja veteraaneille kiitos isänmaan vapaudesta!

  9. Oikein hyvä kirjoitus.

    Kansa, joka ei tunne historiaansa, miten se sanonta jatkuukaan.

    Nyt oli Iltalehdessä kirjoitus sota-ajan enkeli-ihmeistä:

    “Moni kaveri näki silloin kuuluisan enkelin. Yhtäkkiä tuli linjan päälle kullan värinen pilvi. Se muuttui enkeliksi. Sillä oli siivet ja kaikki, kun se katseli taistelevia joukkoja. Uskottiin, että se oli tuomion enkeli, ja että koko porukka on tuhon oma. Pian se kumminkin hävisi ja kullanhohtoinen pilvi pimeni. Oli ilta, ja vain tähdet kiiluivat taivaalla. Sanomalehdet ennustivat näyn perusteella, että tuho tulee ryssälle. Mutta meille se tuli. [- -]
    Jatkosodassa yhteen venäläiseen sotilaaseen eivät luodit pystyneet. Suomalaiset ampuivat lähietäisyydeltä konepistooleilla ja pikakivääreillä, mutta vihollinen vain asteli, kuin ei tietäisi räiskinnästä mitään. Lopulta luutnantti huusi: ”Tuli seis, nyt taidetaan olla korkeampien voimien kanssa tekemisissä.”
    https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/43e46071-0fd5-4358-9417-d82eeb451aab

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *