Melkoinen saavutus nuorelle naiselle. Täytyy oikein karvalakkia nostaa. Nyt kun oppositiosta hänen toimintaansa arvioidaan niin ensiksi pitää toivoa, että aina ei nostettaisi naiskorttia esiin. Niin naisia kuin miehiäkin arvioidaan ensisijaisesti tekojensa ja sanojensa mukaan, ei sukupuolensa mukaan. Vihreiden Iiris Suomelalle tämä vinkki ihan etukäteen.

Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marinin poliittisista avauksista tulee mieleen viime elokuussa hänen visioima kuuden tunnin työpäivä tai neljän päivän työviikko. Hän kertoi demareiden juhlissa, että myös 8 tunnin työaikalain päivän pituus tuntui satavuotta sitten utopialta, mutta se saatiin lakiin. Miksei sitten 6 tuntia sopisi työpäivän pituudeksi nyt? 

Luulisi että ajatusta olisi kokeiltu vaikkapa lama-aikana, joilloin oli paljon tekijöitä mutta vähän töitä. Yllätys on se, että SDP:n pääministeri Lipponen ei juurikaan innostunut työajan lyhentämisestä. Uuden Suomen tietojen mukaan hän halusi nykyisten töiden jatkamisen sijasta keskittyä uusien työpaikkojen luomiseen. Mikä ratkaisi koko hallituksen kannan 90-luvulla. Olisi kuvitellut, että juuri Lipposen hallitukset laman jälkeisessä suurtyöttömyyden tilanteessa olisivat kaivaneet tämän idean esiin, jos se olisi ollut käyttökelpoinen.

Ehdotuksessa on melkoinen ongelma. Ensinnäkin jos työtunnit tippuvat niin tuloista kertyisi 20 % vähemmän veroja. Samoin vähemmän eläkevaroja. Jos taas tämä sysättäisiin työnantajille, eli siten että palkka olisi sama, mutta tunteja tehtäisiin 20 % vähemmän, niin se tarkoittaisi, että työvoiman kustannus nousisi saman tien 20 % ja suomalainen työ menettäisi kilpailukykynsä. 

Jos lähihoitaja tekisi 20 % vähemmän työtunteja, niin silloin tarvittaisiin merkittävästi enemmän hoitajia. Palkkoihin kuluisi merkittävästi enemmän varoja. Useiden kuntien menoista sosiaali- ja terveyspalvelut vievät sen 35 – 55 % ja jopa ylikin. Opetustoimi taas vie kunnanbudjetista sen 20 – 30 %. Yhteensä kunnan budjetista menee jopa 2/3 sosiaali- ja terveys sekä opetustoimen rahoittamiseen. Näissä tehtävä työ on hyvin paljon henkilökuntaa tarvitsevaa työvoimavaltaista ja erittäin tärkeää työtä. Kuntien- tai valtiontalous ei tällaista kestäisi.

Tuekseen Marin kertoi luvut, joista käydään edelleen kiistaa. Marin väitti, että Nokian Renkailla työajan lyhennys paransi tuottavuutta 33 prosenttia ja KWH Pipella 42,2 prosenttia. Nokian Renkaiden ex-toimitusjohtaja Kim Gran lyttäsi arvion. 

”En tiedä mistä hän (Sanna Marin) on näitä lukuja tempaissut. Kokeilimme uudenlaista työaikajärjestelyä Nokian tehtailla yhdellä osastolla lyhyen ajan. Kokeilu lopetettiin yksissä tuumin työntekijöiden kanssa. He eivät pitäneet sitä mielekkäänä.. Mitä tulee tuottavuuteen, se nousi 15 vuotta yhtäjaksoisesti kuusi prosenttia tai enemmän lähinnä automaation lisäämisellä. Työaikamuodolla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä” Gran kertoi Talouselämälehdelle. 

Kukaan ei jaksanut huudella oikeiden lukujen perään, kun Marin oli liikenneministeri. Pääministeriltä vaaditaan aivan erilaista tarkkuutta. Lukujen kanssa saa olla tarkkana uudessa tehtävässä, muuten Sanna Marinista tulee kuuden tunnin pääministeri. Alkaa olla Lipposta jo ikävä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *