Risto Ryti syntyi vauraaseen maataloon, kymmenlapsiseen perheeseen Satakunnassa. Koulussa oli Rytin vilkkauden takia hankalaa, mutta yksityisopetuksessa annetut runsaat kotitehtävät toivat tulosta, ja Ryti suoritti jo 20-vuotiaana Helsingin yliopistossa ylemmän oikeustutkinnon.

Ryti perusti asianajotoimiston Raumalle ja sai asiakkaakseen maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin. Tätä kautta Ryti sai merkittäviä hallitusvastuita Kordelinien liikkeiden ja yhtymien johdossa.

Liiketoiminnan lisäksi Ryti oli poliittisesti aktiivinen. Sisällissodan aikana hän oli vahvasti liberaali ja vastusti neuvostososialismia. Poliittiselta kannaltaan hän oli nuorsuomalainen. Yksi käännekohta hänen suhtautumisessaan punaisiin oli hänen työnantajansa Alfred Kordelinin murha venäläisten matruusien toimesta. Myös Ryti vaimoineen yritettiin samassa yhteydessä tappaa.

Rytin kokemukset sisällissodassa johtivat siihen, että hän vastusti sisällissodan jälkeen punavankien armahtamista ja kuolemanrangaistuksen poistamista. Koko elämänsä Ryti suhtautui varauksellisesti vasemmistoon ja radikaaleihin kansanliikkeisiin

Ryti valittiin kansanedustajaksi vuonna 1919 ja valtiovarainministerinä hän toimi 1921-24. Talvisodan syttyessä Ryti toimi Suomen pankin pääjohtajana. Sodan alettua Mannerheim ja Kyösti Kallio painostivat vastentahtoisen Rytin pääministeriksi.

Syksyllä 1940 Kallio ilmoitti tulleensa pysyvästi estyneeksi hoitamaan tasavallan presidentin tehtäviä. Normaaleja vaaleja ei voitu sotatilan vuoksi järjestää, joten poikkeuslailla vuoden 1937 valitsijamiehet valitsivat Rytin uudeksi presidentiksi.

Ryti pyrki pitämään Suomen Saksan ja Neuvostoliiton välien selvittelyn ulkopuolella, mutta asiat johtivat lopulta Suomen liittoutumiseen Saksan kanssa ja osallistumiseen omalla lohkollaan operaatio Barbarossaan Jatkosodan muodossa. Liittolaisuudesta huolimatta Ryti oli kriittinen kansallissosialismia kohtaan ja tunsi vastenmielisyyttä voimakkaaseen antisemitismiin, jota Gestapon päällikkö Heinrich Himmler vierailuillaan Suomeen hänelle esitteli.

Saksan vääjäämätön häviö selvisi Rytille heinäkuussa 1943. Suomen ja Saksan välit viilenivät ja Hitler kielsi huhtikuussa 1944 aseiden viennin Suomeen. Tuolloin Joachim von Ribbentropp tarjosi Suomelle liittosopimusta, joka takaisi asetoimitukset Suomeen, mutta Suomi sitoutuisi olemaan tekemättä erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Sopimus oli Suomelle ongelmallinen, mutta juristina Ryti keksi ulospääsyn: Hän allekirjoitti tuon sopimuksen omissa nimissään tietäen, että se voisi sodan jälkeen johtaa kuolemantuomioon. Ryti erosi presidentin tehtävästään 1. elokuuta 1944.

Sodan jälkeen Suomessa järjestettiin Sotasyyllisyysoikeudenkäynnit, jossa Ryti todettiin syylliseksi sotaan ja tuomittiin 8 vuodeksi kuritushuoneeseen. Paasikivi armahti Rytin runsaan kolmen vuoden jälkeen vuonna 1949.

Sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä kuvaa parhaiten Ryti itse päiväkirjassaan:

    ”Tosiasiallisesti oikeudenkäynti muodostui omituiseksi näytelmäksi, johon osallistuvat eivät edustaneet omaa itseänsä ja omia oikeuskäsityksiään vaan jotakin aivan muuta. Todellinen syyttäjä tässä asiassa ei ollut Suomen valtiovalta vaan erään vieraan valtion hallitus.

Todelliset vastaajat eivät ole ne henkilöt, jotka olivat oikeudenkäynnissä syytettyinä, vaan vastaajana oli Suomen kansa. Ja todellinen tarkoitus tällä oikeudenkäynnillä ei ollut syytettyjen teoillaan loukkaaman yleisen oikeustajunnan hyvittäminen tuomitsemalla heidät rangaistuksiin, vaan se, että suomalainen tuomioistuin päätöksellään julistaisi Suomen hyökkääjäksi sodassa ja väärämielisen sodan jatkajaksi, jolloin vastapuoli osoittautuisi rauhaa rakastavaksi, vääryyttä kärsineeksi aiheettoman hyökkäyksen uhriksi.”

Voimme hetkeksi pysähtyä tarkastelemaan ympäröivää yhteiskuntaamme ja miettiä, mitä Risto Ryti siinä esiintyvistä ilmiöistä ajattelisi. Risto Rytin muistoa kunnioittaen.

Kirjoitelman lähteenä pääasiassa Wikipedia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *