Viime kesänä Brightonin yliopiston opiskelija Laila Laurel voitti ”the Belmond Award at New Designs” – muotoilupalkinnon ideallaan mikä pakottaa miehet lopettamaan ”manspreding ” -äijähaarailun. Feministien mukaan äijähaara on misogynistinen patriarkaatin ilmenemismuoto julkisissa liikennevälineissä. Äijähaarasta on tullut globaalisti iso asia. Julkisiin liikennevälineisiin on tullut kieltomerkkejä ja muistutuksia miehille, etteivät anasta tilaa naisilta.

Madridin julkisissa on kieltomerkit miehille.

Feministisesti ajatellen miesten ottama tila on naisilta pois. Laurel suunnitteli myös tuolin naisille, joihin mies ei sattuneesta syystä voi miellyttävästi istua, mikäli sukukalleudet ovat tallella. Nähtäväksi jää ovatko penkit käytössä seuraavan kerran kun VR uusii junakalustoaan.

Misogynia- on uusi muotitermi. Feministifilosofi Kate Mannen selittää, että misogynian taustalla ei ole inho naisia kohtaan, vaan inho patriarkaalisen järjestyksen haastamista kohtaan. Misogynisteiksi kutsutaan sellaisen asenteen omaavia miehiä, joiden mielestä feminismi on mennyt liian pitkälle.

Muita patriarkaatin ilmenemismuotoja ovat ”he-peating”. Se tarkoittaa naisten ideoiden aliarviointia. Teorian mukaan kun nainen kertoo idean, se tyrmätään, mutta jos mies kertoo saman idean omanaan niin kaikki rakastavat ideaa. ”man-terrupting” taas tarkoittaa tilannetta, jossa mies tulee häiritsemään naista tarpeettomasti työpaikalla omilla jutuillaan. ”manslamming” tarkoittaa miesten leveää kävelemistä tai oleskelua jalkakäytävillä siten, että eivät he väistä vastaantulevaa naista. Näitä patriarkaatin viimeisiä rippeitä sitten tutkitaan yliopistoilla naistutkimusten laitoksilla melkoisella veronmaksajien rahoituksella.

Voisin laajentaa tätä omalla teorialla. Kaksi autoa ajaa pimeällä vastakkain, kumpi vaihtaa pitkät valot ensin pois? No tietysti naiskuljettaja. Minulla ei ole tästä vaimoani laajemman ihmisryhmän kokemusta, mutta feministisenä tutkijana selittäisin asian sillä, että miehet haluavat tarpeettomasti häikäistä naiskuljettajia, koska käytöksellään haluavat tuoda esille patriarkaatin ylivoimaa. Ilmiötä voisi kutsua man-dazzling – mazzling ilmiöksi. Google- ei aikaan vielä tunnistanut tätä sanaa kenenkään omaksi. Absurdin tästä teoriasta tekee se, että pimeässä ei näe kumpaa sukupuolta on vastaan tulemassa. Ehkä tämä saisi naistutkimuksessa tutkimusrahoitusta. Saa käyttää jos on vailla rahoitusta.

Naisilla taitaa asiat olla kohtuullisen hyvin. Ennen feministit taistelivat äänioikeuden saamisesta, tai sotilaaksi tai poliisiksi pääsemisestä, nyt ruvetaan mikromanageeraamaan miesten pieniäkin käyttäytymispiirteitä. Jos nämä ovat suurimmat ongelmat, ei patriarkaatista ole enää paljoa jäljellä. Kun taistelu saadaan loppuun, onko miehisyydestäkään enää mitään jäljellä?

2 kommenttia

    1. Tarkoitan siis, että nykyfeminismi (intersektionaalinen) on surullisin asia mitä tällä vuosikymmenellä maapallo on kohdannut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *