Hyvää kansainvälistä miestenpäivää 19.11. Liput eivät liehu saloissa, eivätkä naiset jakele miehille toreilla kukkasia tai muita huomionosoituksia. Mediassa sankarimies on se, joka vaihtaa lihapullat kasvispirtelöön, eikä pidä melua itsestään. Mies halutaan riisua sukupuolineutraaliksi kaikesta maskuliinisesta vallan merkistöstä. Olisi lähes synti yhdistää miehuus voimaan, sankaruuteen, kunniaan tai urheuteen. Niillä entisaikoina mitattiin miehuutta. Modernin miehen malli on naisväen pikku apulainen, joka tekee kaiken raatamisen valittamatta kohtalostaan, nauttimatta elämästään. Lopputuloksena on lähes sukupuolineutraali, riisuttu mies, mutta onko hänestä edes hyötynä naiselle?

Katselin eräänä iltana televisiosta, kun Titanic upposi jäävuoreen jälleen kerran. Di Caprio, täydellinen miehen alku, nousee alhaisesta sosioekonomisesta luokasta oveluudella ja älykkyydellä viettelemään yläluokkaisen naisen, jonka sankaruudella lopuksi pelastaa, vieläpä omalla kuolemallaan. Tuo kuva miehestä ei voisi olla kauempana siitä todellisuudesta, minkä psykologi Jordan B. Peterson maalaa Youtube-videoissaan.

”Miesten tulisi kasvaa aikuiseksi, mikään ei ole vastenmielisempää kuin aikuinen lapsi. Ilman elämän merkitystä heistä tulee katkeria ja ärtyneitä, jotka ovat vailla suuntaa. He ovat vihamielisiä, kostonhimoisia, ylimielisiä ja petollisia. Heistä ei ole iloa itselleen eikä muille, eikä heistä ole kumppaneiksi naisille.”

Petersonia on helppoa uskoa, kun tarkastelee miten miehet voivat tänä päivänä. Miehet ovat yliedustettuina itsemurhissa, heidän terveytensä on naisia heikompi, naisten terveydenhuoltoon käytetään 46 % enemmän varoja kuin miesten. Miesten elinaika on 7,2 vuotta naisia lyhempi. Suurin osa väkivallan uhreista on miehiä. Vankilassa lusivista valtaosa on miehiä. Huono-osaisuus kasautuu miehille. Pitkäaikaistyöttömistä valtaosa on miehiä. Miehet täyttävät sillanaluset ja yömajat. Miehet häviävät systemaattisesti huoltajuuskiistansa. Miesten koulutustaso on naisia heikompi. Naisista 46,6 prosenttia oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon, mutta miehistä vain 29,4 prosenttia. Asevelvollisuus on miehiä syrjivä. Miehet menettävät vuoden tai puolivuotta elämästään valtiolle, vankilan uhalla. Vaaralliset työt kasaantuvat miehille 47:stä kuolemaan johtaneesta työpaikkatapaturmasta 43 sattui miehille ja 73,3 % kaikista työtapaturmista sattui miehille.

Armeija on ainoa selkeä sukupuoleen sidottu pakko tässä yhteiskunnassa. Sitä voidaan, jos joku haluaa, pitää tasa-arvo-ongelmana. Miesten pitäisi palvella maataan vuosi hiekkakuopassa rymyten, hiljaisesti alistuen. Feministien mielestä vain miehille pakollinen asepalvelus voidaan perustella sillä, että toistaiseksi synnyttäminen on vastavuoroisesti langennut naisten harteille. Biologia otetaan silloin aseeksi kun sitä tarvitaan, muutoin sillä ei ole merkitystä.

Huoltajuuskiistoissa on helppoa uskoa katkerien miesten kertomusta siitä, että oikeuden näkökulmaa värittää ajatus, että isät ovat pohjimmiltaan holtittomia eivätkä välitä lapsistaan. On varmuuden vuoksi parempi antaa ne äidin matkaan. 65 % huoltoriitatapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että lapsen tulee asua äidin luona. Alle kolmanneksessa 27 % tapauksista tehtiin päätös lapsen asumisesta isän luona. 

Näitä muita varjoisen elämän ongelmia tarkastellessa on tietysti helppoa syyttää miehiä itseään. Mitäs juotte, mitäs eroatte, mitäs tappelette, mitäs soditte ja mitäs olette niin tyhmiä että ette kouluttaudu, vaikka siihen on kaikki mahdollisuudet. Onko sitten Petersonin antama vastaus ” ota mies itseäsi niskasta kiinni” riittävä. Osittain kyllä. Suuri osa ongelmista on kulttuurisesti opittuja käyttäytymismalleja, joista vastuunkannolla ja aikuiseksikasvamisella pääsisi eteenpäin.

Jos tämä ratkaisu hyväksytään ongelmia selittäväksi, niin feministikään ei pääse sitä karkuun. Silloin samoin voidaan asennoitua naisten kokemiin tasa-arvo ongelmiin. Mitäs ette kouluttaudu insinööreiksi vaan kirjastonhoitajiksi, mitäs ette vaadi lisää palkkaa?

Yhteiskunnan tasa-arvoistaminen voi kääntyä tasa-arvoajattelua vastaan. Helsingin Sanomat uutisoi Science -lehden tutkimuksesta, jonka mukaan tasa-arvon voittokulku ei selvästikään ole tehnyt miehistä ja naisista samanlaisia. Asia on joiltain osin päinvastoin. Asenteet ja koulutusvalinnat ovat erkaantuneet miehillä ja naisilla ­kauemmas toisistaan. Riskinottovalmius, luottavaisuus, auttamishalu, maltti talousasioissa sekä vastavuoroisuus eroavat miehillä ja naisilla sitä enemmän, mitä tasa-arvoisemmassa ja vauraammassa maassa he asuvat.

Miestenpäivänä on syytä muistaa, että miehillä on aitoja ongelmia, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan yhteiskunnallista muutosta. On myös paljon turhaa alistumista, ja tarvitaan Petersonin mukaan sitä, että otetaan itsemme niskasta kiinni. Miehet tarvitsevat vastuunkantoa mutta myös vapautusta. Olkoon 19.11. on se päivä, jolloin saa vaihtaa vapaalle.

3 kommenttia

  1. “Tulkaa lasten kaltaisiksi”, ???

  2. Ajankohtainen kannanotto! En tosin pidä miehekkäänä ajatusta aseellisen maanpuolustuksen sysäämisestä naisille edes puoliksi jonkin näennäisen tasa-arvon nimissä. Mikä mies se sellainen on, joka vikisee jaloa velvollisuuttaan puolustaa naisia ja lapsia?

    Jollei punaisen lihan ympärille rakennettu ja vihanneksista vapaa ruokavalio olisi maassamme jokin kieroutuneen maskuliinisuuden mitta, me miehet emme ehkä olisi yliedustettuina Asmon mainitsemissa sairaus- ja kuolleisuustilastoissa. Historian sankarit muuttivat maailmaa, eikä se ainakaan tehostu omaa toimintakykyä tuhoamalla, kuten tukkimalla verisuonet kovilla rasvoilla ja keuhkoputket tupakansavulla. Meillä on varaa valita viisaasti ne elementit, jotka tekevät mieheydestämme teräksisiä, kiiltäviä, komeita ja kestäviä. Mies, voit olla miekka. Miksi ihmeessä ihanteesi olisi kaljamahainen ja karkea voiveitsi?

Vastaa käyttäjälle Ikuinen lapsi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *