Mistä tunnistaa todellisen suurmiehen? Siitä, että hän herättää voimakkaita tunteita 68 vuotta kuolemansa jälkeen. Tällä viikolla on kohuttu Mannerheimin kuvaan liittyvistä tapahtumista. Kuva, joka roikkui suomettumisenkin aikana jokaisen isänmaallisen mummolan seinällä.

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijoiden hallinnassa olevissa tiloissa oli Mannerheimin kuva seinällä ja tähän päätti puuttua Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen. Vasemmistoliiton poliittisissa piireissä aktiivisesti toimineen Puurosen akateemisen osaamisen kuuluvat hänen oman ilmoituksensa mukaan ”arvot, aatteet ja yhteiskunnalliset kontekstit”

Hänen kysyi opiskelijoilta kirjeessään: ” Oletteko te tietoisia siitä, että Mannerheim oli rotuajattelun kannattaja: talvisodan päättymisen jälkeen antamassaan päiväkäskyssä hän kutsui venäläisiä vieraaksi roduksi, lisäksi jatkosodan alettua hän käski erottelemaan valloitettujen alueiden venäläisväestön ja sijoittamaan heidät keskitysleireihin, minkä seurauksena vähintäänkin satoja ihmisiä kuoli nälkään ja huonoon kohteluun”

Tästä aiheutui laajaa triggeröitymistä kautta sosiaalisen median. Pisimmälle keskustelun vei vasemmistoanarkisti Suvi Auvinen, joka ”leikkimielisessä” Twitter-kyselyssään ehdotti Mannerheimin ratsastajapatsaan räjäyttämistä.

Mannerheim valittiin TV-äänestyksessä ylivoimaisesti Suurimmaksi suomalaiseksi. Mutta kaikille hän ei ole suuri. Pienelle kovaääniselle vähemmistölle hän on ”paha”. Tämä pahuus liittyy edelleen vajavaisesti käsiteltyihin 1918-tapahtumiin. Mannerheimia pidetään vasemmistopiireissä pääsyyllisenä Suomen laillisen hallinnon SDP:n rikolliseen kapinaliikkeeseen kohdistamiin rankaisutoimiin.

Neuvostoliitto luotti 1918-tapahtumien aiheuttamaan jakolinjaan Suomessa hyökätessään 1939 Suomeen. Yli 200 000 neuvostoliittolaista kaatunutta myöhemmin Stalin ymmärsi, että vastassa oli yhtenäinen kansa. Ja yksi yhdistävä tekijä oli sotamarsalkka Mannerheim. Olemme siis itsenäisyytemme velkaa hänelle. Hän pelasti sen kaksi kertaa. Hänen tekemisensä eivät ole voineet olla kauttaaltaan vääriä tai ”pahoja”. Ne ovat olleet kovia, mutta tilanteen vaatimia, pääosin oikeita ja viisaita päätöksiä.

Mutta miten pääsisimme asiasta yli ja eteenpäin? Avainsana on anteeksipyyntö ja anteeksianto. Punavankien kovasta kohtelusta ei voi puhua ilman sisällissodan alun tapahtumien käsittelyä. Tämän käsittelyn voi käynnistää vain pääministeripuolue SDP pyytämällä Suomen kansalta anteeksi vuonna 1918 käynnistämänsä väkivallan molemmille puolille aiheuttamia kärsimyksiä.

Tämä voisi olla tie nousta valtiomiessarjaan, 68 vuotta Mannerheimin kuoleman jälkeen.

2 kommenttia

  1. Ongelman ydin tässäkin kuva-episodissa on se, kun aikanaan Neuvostoliiton kaatuessa olimme hyväuskoisia hölmöjä. Luulimme, että kaikenmaailman kommunistit ja vassarit yms. ryhtyvät toimimaan ja ajattelemaan kuten me muutkin, kun esikuva kohtasi loppunsa. No, niinhän ei käynyt, he vain jatkoivat yliopistoissa, virastoissa, politiikassa jne. omaa hiljaista taisteluansa ideologiansa puolesta. Hyväuskoinen hölmöytemme kostautuu nyt meille ja olemme todellisessa vaarassa ajautua sosialismin ikeeseen. Eli, kun emme suorittaneet “puhdistusta” (antaneet siis lopputilejä) ajallaan näille sosialisteille jotka olivat hakeutuneet virkakoneistoon joudumme nyt maksamaan siitä. ” Minkä taakses jätät, sen edestäs löydät”…

  2. Esi-isämme veteraanit, sotainvalidit ja kaatuneet pelastivat kotimaamme itsenäisyyden verellään, jotta tänne voitaisiin myöhemmin tuoda ulkomailta perheensä hylänneitä sotilaskarkureita halpatyövoimaksi suomalaisten valmiiksi rakentamaan maahan. Niin he ajattelivat globalismin pilke silmäkulmassaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *