Joulu lähestyy ja sää viilenee. Samalla kasvaa houkutus istua piippu kädessä takan ääressä kirjan parissa. Minulle yksi elämän parhaista nautinnoista on istuskella sohvalla ja lukea rauhassa. Siksi ajattelin koota Sinulle, konservatiivi, listan kirjoja, jotka mielestäni jokaisen tulisi lukea. Kirjoitin aiheesta jo vuosi sitten. Kirjat ovat erilaisia, mutta muodostavat kokonaisuuden, joka avartaa konservatiivinen elämänkatsomusta.

Ensimmäinen listallani on Victor Hugon romaani Kurjat (Les Misérables). Kirjan hahmot ovat monille tuttuja musikaalista. Teos kuitenkin kertoo paljon syvemmin hahmojen sisäisestä elämästä. Les Misérables on klassikko, jonka avulla oppii ymmärtämään, miten monet tippuvat yhteiskunnan sosiaalisista verkoista ja jäävät yksinäisiksi, mikäli yhteiskunnan keskiössä säännöt asettuvat ihmisarvon edelle. Kirjassa näkyy myös, että hyvien ihmisten pienet rakkauden teot voivat saada aikaan isoja muutoksia yhteiskunnallisella tasolla. Vaikka romaani on pitkä, se on todellakin lukemisen arvoinen taideteos.

Seuraavana on kirjan sijaan kirje. Kyseessä on paavi Leo XIII:n kiertokirje Rerum Novarum (suom. ”Uusista asioista”). Monien mielestä Rerum Novarum on kristillisdemokraattisen ajattelun Magna Carta, eli peruskirja. Rerum Novarum julkaistiin aikana, jolloin sosialistinen liike näytti olevan ainoa vaihtoehto eriarvoistuvaan yhteiskuntarakenteeseen, jossa voitontavoittelu meni ihmisarvon edelle. Leo XIII esittää vaihtoehdon sosialismille osoittamalla, ettei ratkaisu eriarvoisuuteen synny vapauksien ja omistusoikeuksien keskittämisellä valtiokoneistoon, vaan asettamalla ihmisen ja sen synnynnäiset oikeudet takaisin yhteiskunnan ytimeen. Myöhemmät paavit ovat kirjoittanut kiertokirjeen jatko-osia, joista lukemisen arvoisia ovat erityisesti Quadragesimo Anno ja Centesimus Annus. Myös Franciscuksen kiertokirje Laudato Sí (Ole ylistetty) voi olla hyödyksi, sillä se yhdistää nerokkaasti perinteisen kristillisen yhteiskuntaopin ympäristönsuojeluun.

Kolmas kirja on taloustieteen nobelistin Friedrich von Hayekin mestariteos Tie Orjuuteen (The Road to Serfdom). Hayek on yksi talousliberalismin kehittäjistä. Hänen ajattelunsa lähtee käsityksestä siitä, etteivät ihmisoikeudet ole yhteiskunnan myöntämiä etuoikeuksia, vaan ihmisluonnosta kumpuavia pysyviä piirteitä, jotka muiden tulee tiedostaa ja kunnioittaa. Toisin sanoen, meillä ei ole oikeuksia sen takia, että joku ulkopuolinen taho olisi ne meille myöntänyt, vaan ihmisoikeudet ovat meille synnynnäisiä.. Tie Orjuuteen kuvailee kuinka pelon vallassa monet ovat valmiita luopumaan oikeuksista turvallisuuden nimessä vahvalta näyttävälle koneistolle (esim. yksinhallitsijoille tai suurille populisteille). Kuitenkin aina kun kansa toimii näin, sen oikeuksien lisäksi kansa lopulta menettää myös turvallisuutensa. Tie Orjuuteen on ehdoton opus niille, jotka pohtivat vapauden ja ihmisoikeuksien roolia yhteiskunnassa.

Seuraavaksi suosittelen muita ytimekkäämmän ja modernimman teoksen. Kyseessä on Alexandre Havardin Hyvejohtajuus (Virtuous Leadership). Tämän kohdalla suosittelen lukemaan suomalaista käännöstä eikä alkuperäistä, sillä Jason Lepojärven käännös tekee alkuperäisestä vieläkin nerokkaamman. Lisäksi Havard itse osaa suomea ja on osallistunut kirjan kääntämiseen, mikä takaa kirjalle hyvän käännöksen. Toisin kuin muut listan teokset, se ei ole sinänsä klassikko. Kyseessä ei myöskään ole kirja, josta oppii tietoa, vaan kirja joka kehittää myös ihmisenä olemisen taitoja.  Hyvejohtajuus on johtajuusoppi, joka perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen ja aristoteeliseen aretologiaan (eli hyveiden tutkimukseen). Hyvejohtajuus on kirja, joka muuttaa lukijan tapaa suhtautua itseensä ja muihin. Sari Essayah’n sanoilla “Hyvejohtajuus on ajaton kirja”, joita suosittelen lämpimästi kaikille.

Viidenneksi suosittelen Joonas Konstigin Vuosi Herrasmiehenä. Kyseessä on tutkimusmatka, jossa tekijä muuttuu vuodessa äänekkäästä keski-ikäisestä punkarista herrasmieheksi. Konstig paneutuu perinteiseen kasvatukseen ja yrittää soveltaa omalla kohdalla sen oppeja. Kirja on hieman pitkä, mikä on ongelma erityisesti kun ottaa huomioon, että se on niin koukuttava, että voi huomaamatta lukea tauotta ja todettaa yllätykseksi, että sinne päivä meni. Tästä näkökulmasta, suosittelen vahvasti aloittaa sen lukemista suhteellisen kiirettömän viikonlopun alussa.

Samassa sarjassa kuin Vuosi Herrasmiehenä ja Hyvejohtajuus, seuraavaksi ja viimeksi suosittelen Jordan Petersonin 12 elämänohjetta. Petersonin tapa esittää perinteisiä arvoja ja niiden viisautta on erittäin tuore ja pistää miettimään. Teoksessa on paljon yhtymäkohtia Konstigin ja Havardin kirjoihin, mutta jokainen heistä tuo omaa lisää.

Tähän listaan mahtuisi paljon muita kirjoja, mutta nyt taidan heittää pallon sinulle. Kun olet jaksanut lukea tähän asti, rohkenen pyytää neuvoa Sinulta. Mitkä kirjat ovat sinulle tärkeitä?

6 kommenttia

  1. Paavillisten kirjeiden sijaan voisi suositella inkvisition historiaan ja pimeään keski-aikaan tutustumista.
    Samoin esimerkiksi Jan Hus, Martti Luther osoittivat elämällään jotain sellaista mikä kertoo paavinlaitoksen ja kristillisen uskon täysin päinvastaisesta tarkoitusperistä.
    Vatican, Washington London käsitteen ymmärrys opettaa millä ja miten maailman valtarakenne toimii.
    Oppii ymmärtämään myös mistä Raamatussa mainittu kuolinhaavan saanut nouseva petovalta nousee.
    Uskonpuhdistus vaikutuksineen oli se pedon hetkellinen 500-vuotinen kuolinhaava.

    1. Kiitos kommentista. Tästä teemasta suosittelen lukea ”Hävinneiden historia” ja Vittorio Mesorin kirjat keskiajan kirkosta.

      Pedon merkeistä riipumatta suosittelen avartaa katseen ja lukea edellä mainitut kehotuskirjeet.

  2. Kiitos hyvistä kirjavinkeistä! Näitä teoksia suosittelen etenkin heille, jotka suhtautuvat kriittisesti kristinuskoon ja kristittyjen merkitykseen lähihistoriassa: C.S. Lewisin syvällinen, jopa filosofinen pohdinta ”Tätä on kristinusko” sekä aatteen yhteiskunnallisista vaikutuksista kiinnostuneille Loren Gunninghamin ”Kirja joka muuttaa kansat”.

    1. Kiitos vinkistä. C.S. Lewisin kirja on kyllä todella hyvä teos. Gunninghamin kirjaa en ole vielä lukenut, mutta oli mielessä. Hyvä vinkki!

  3. Oikoluku. Joissain kohdin oli jopa vaikea saada ajatuksesta kiinni kun oli niin outoja lauserakenteita. Kun vielä kirjallisuudesta kirjoitetaan niin hämmästyttävän paljon merkittäviä kielioppivirheitävirheitä tässä artikkelissa. Ainakin näin vielä tuoreeltaan su aamupäivästä. Korjailkaapa.

    1. Kiitos. Suomi ei ole minun äidinkieltäni, joten helposti lipsahtaa virheitä. Kiitos vinkistä, yritän oikolukea vielä kerran!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *