Kiinan ilmoitus YK:ssa maan pyrkimisestä hiilineutraaliksi vuonna 2060 on merkittävä ilmastotieteen kannalta. Kiina on ollut pitkään yksi epäilevimmistä isoista valtioista aiheen äärellä, mutta kuka valtionpäämies oikein ensimmäisenä kiinnitti huomiota asiaan? Saksalainen tietysti.

Toisesta maailman sodasta jatkunut ilmaston kylmeneminen päättyi 70-luvun lopulla ja tieteellisesti paradigma alkoi kääntyä ihmisen tuottaman hiilidioksidin vaikutuksen ja ilmastonmuutoksen yhteyden vahvistamiseen. Maailman meteorologien yhdistys antoi varoituksen vuonna 1976 hiilidioksidin ja lämpenemisen yhteydestä. Ensimmäinen ilmastokonferenssi pidettiin Genevessä vuonna 1979. Huhtikuussa 1986 tapahtuneen Tšernobylin ydinonnettomuuden jälkeen koko Eurooppa havahtui erinäisiin ympäristöongelmiin. Britannian pääministeri Margaret Thatcherin vuoden 1989 puhetta YK:n yleiskokouksessa tai Al Goren vuoden 2006 ”epämiellyttävä totuus” videota on pidetty ilmastotietoisuuden kannalta merkittävimpinä poliittisina tekoina.

Kriitikot sanovat, että Thatcherin kanta ilmastonmuutokseen 1980-luvun lopulla voidaan selittää osittain taistelulla hiilikaivoksia ja niiden ammattiliittoja vastaan, mutta itse uskon että mukana oli varmasti aitoa halua varoittaa tulevasta uhasta. Kuitenkin Saksan kristillisdemokraattien rooli on ollut jopa merkittävämpi alkuvaiheen ilmastopolitiikassa ja ilmastosopimuksissa.

Kristillisdemokraattinen kansleri Helmut Kohl perusti Saksan ensimmäisen ympäristöministeriön kevään Tšernobylin onnettomuuden jälkeen jo kesällä 1986. Vuoden 1987 maaliskuussa Kohl totesi, että ilmastonmuutos on yksi maailman suurimpia uhkia. Tämä tapahtui ennen Margaret Thatcherin vuoden 1989 puhetta.

Kansleri Kohlin hallitus antoi 1987 julistuksen ” Die Schöpfung bewahren – die Zukunft gewinnen”, eli ”luomisen säilyttäminen – tulevaisuuden voittaminen”. Julistukseen sisältyy valtavan kristillinen ja moraalinen sävy.

”Luomisen säilyttämiseen liittyy uusi perustehtävä. Meidän on opittava ja pakotettava sovittamaan yhteen nykyisten ja tulevien sukupolvien työn, vaurauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimukset tämän maan rajallisten resurssien kanssa. Emme saa tuhota maapallon luonnonvarallisuutta ja ekologista tasapainoa. Meidän moraalinen velvollisuutemme on säilyttää ne myös tuleville sukupolville. Siksi meidän on lisättävä vastaava ekologinen komponentti sosiaaliseen markkinatalouteen.”

Kohl kertoi omasta henkilökohtaisesta missiostaan kirjassaan Muistoja: ”Minulle ympäristönsuojelu oli ja on enemmän kuin vain toissijainen osa talous- ja energiapolitiikkaa. Pidän elämän luonnollisen perustan suojaamista keskeisenä ja – parhaassa mielessä – konservatiivisena politiikan tehtävänä.”

Ympäristönsuojelu nähdään usein liberaalien politiikkana. Yllättävästi Vihreiden Pekka Haavisto kertoi ennen vuoden 2012 presidentinvaaleja, että on suhteessa luontoon konservatiivi. Luonnon säilyttäminen tuleville sukupolville oli Pekan mielestä parasta konservatiivisuutta.

Luonnonsuojelua ei yleensä kutsuta konservatiivisuudeksi, mutta minulle se edustaa konservatiivisuutta parhaimmillaan. Se pitää sisällään myös ajatuksen, että ihminen ei voi tietää eikä tiedä kaikkea luonnosta ja elämästä, ja sen vuoksi on toimittava varovaisuusperiaatteen mukaan. Mielestäni meidän tulisi olla vielä nykyistä konservatiivisempia suhteessa luontoon ja sen moninaisuuden säilyttämiseen.” Niin et Näin 4/2012

Saksan kristillisdemokraatit olivatkin aloitteellisia kansainvälisten sopimuksien synnyttämisessä. Ilmastonmuutosta käsiteltiin vuoden 1988 YK:n yleiskokouksessa, ilmastonmuutoskonferenssissa Genevessä 1990, vuoden 1992 YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa Rio de Janeirossa. Saksan ympäristöministeri Angela Merkel emännöi Berliinin vuoden 1995 kansainvälistä ilmastokokousta ja vaikutti merkittävästi siihen, että Kioton vuoden 1997 pöytäkirja kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi saatiin aikaiseksi. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana kansleriksi nousseen Angela Merkelin aloitteellisuus ilmastoasioissa on poikinut hänelle lempinimen ilmastokansleri. Nimitys ei ole aivan tuulesta temmattu. Ennen koronaa EU-komission uusi Green Deal -paketti oli paisumassa jopa 1000 miljardiin euroon. Saksalaisten kristillisdemokraattien roolia ei siis voi mitenkään sivuuttaa puhuttaessa ilmastonmuutospolitiikan historiasta. Oltiin siitä sitten mitä tahansa mieltä.

Voisi ajatella, että viimeksi konservatiivinaiset Merkel ja Thatcher olisivat ilmastopolitiikan merkittävimpiä ajureita. Kumpikaan heistä ei ensisijaisesti lähtenyt hakemaan poliittista uraa vaan uraa kemistinä. Heidän kemian koulutus auttaa ymmärtämään suhtautumistaan ilmastotieteeseen.

Tieteelliseen tietoon tukeutuen rautarouva teki myöhemmin ajattelussaan U-käännöksen. Kirjassaan Statecraft vuodelta 2003 hän kertoo, että ilmastonmuutoskeskustelu on keskittynyt aivan liikaa ihmisen tuottamaan hiilidioksidiin ja auringon osuutta vähätellään. Hän varoitti tuomiopäivän saarnaajista, eikä pitänyt siitä, että ilmastonmuutosliike oli saanut antikapitalistisia sävyjä. Mitähän Thatcher olisi tänä päivänä Greta Thunpergistä tai Elokapinasta? Veikkaanpa että hän olisi viimeiseksi kritisoimassa mielenosoituksen hajottamisen yhteydessä tapahtunutta poliisin toimintaa.

1 kommentti

  1. Globaali lämpeneminen ja CO2 haitallisuus ovat maailmanlaajuista globalistisen valtamedian tukemaa valetiedettä. Kuunnelkaa aidon tiedemiehen ja sääkanavan alkuperäisen perustajan lyhyt todistus, joka laittaa CNN presstitutoiduille livenä jauhot suuhun:
    https://youtu.be/qYF6–3gXxw

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *