Vantaan koulutoimi sai ikävä julkisuutta syyskuussa, kun medioihin nousi Kytöpuiston koulussa tapahtunut oppilaaseen kohdistunut törkeä väkivallanteko.

Jonkin aikaa koulukiusaaminen ja -väkivalta pysyivätkin otsikoissa, kunnes muut uutisaiheet syrjäyttivät ne. Monen koulukiusatun arki kiusaamisen kohteena kuitenkin jatkuu.

Tyypillistä koulukiusaamiskeskustelulle on, että kiusaajien oikeudet ja syrjäytymisriski nostetaan usein samaan keskusteluun kiusatun tilanteen rinnalle. Myös kiusatun kokemus kiusaamisesta saattaa olla toisarvoinen. Tilanteesta käytyjen keskustelujen lopputuloksena voi pahimmillaan olla näkemys, että kiusaamista ei ole tapahtunut.

Koulujen vakiovastaus kiusaamisen torjuntaan on KiVa Koulu-toimenpideohjelma. Se toimii hyvin ajattelemattomuudesta johtuvaan lyhytkestoisempaan kiusaamiseen, mutta pitkäkestoiseen ja poikkeuksellisen julmaan kiusaamiseen se toimii huonosti. Puhumattakaan väkivaltaa sisältäviin tekoihin.

Ratkaisuksi esitetään usein koulun resurssien parantamista esimerkiksi koulukuraattorien määrää kasvattamalla. En ymmärrä, miten huoneessaan päivystävä kuraattori puuttuu välitunnilla tapahtuviin kiusaamistilanteisiin.

Nykyisin tilanne usein näennäisesti ratkeaa sillä, että kiusatun vanhemmat saavat tilanteesta tarpeekseen ja anovat koulunvaihtoa. Tämä ei ole oikein. Taakkaa pitää saada jaettua myös kiusaajan huoltajille, heidän vastahakoisuudestaan huolimatta.

Kiusaavan oppilaan siirto pakottamalla on periaatteessa mahdollista, mutta keinoa ei käytetä, koska se on hallinnollisesti raskas. Jos resursseja halutaan kiusaamisen torjuntaan lisätä, niin lisätään niitä kuraattorien sijaan sitten tähän raskaaksi koettuun hallinnolliseen rooliin.

Kun kiusaajan siirto on tehty, voidaan uudessa koulussa sitten aikanaan kiinnittää huomiota kiusaajan ongelmiin ja pyrkiä estämään hänen syrjäytymistään. Mutta sen aika on koulunvaihdon jälkeen. Kiusatun oikeus koulurauhaan on suurempi ja kiireellisempi.

Koulukiusaaminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kiusatun lapsen koko perheen hyvinvointiin. Ensisijaiseksi tavoitteeksi on otettava kiusaamisen loppuminen, pehmeillä tai kovemmilla keinoilla. Olivat ne hallinnollisesti miten ikäviä tahansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *