Pääministeri Boris Johnsonin konservatiivipuolue sai murskavoiton Britannian parlamenttivaaleissa. Työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn kärsi nöyryyttävän vaalitappion. Se on kovin tappio puolueelle yli 80-vuoteen. Vasemmistojohtajille tyypilliseen tapaan Corbyn jää roikkumaan valtaan, eikä suostunut eroamaan. ( edit. suostui juuri eroamaan) Tätä vaalitulosta vastoin on helppoa ymmärtää, miksi brittiparlamentaarikot vasemmalla eivät heti uskaltautuneet vaaleihin vaan koominen sotku parlamentissa vauhdikkaine istuntoineen jatkui koko syksyn. Boris oli yliveto.

Britannian vaaleissa on jäänyt vähemmälle huomiolle se millaista maata työväenpuolueen Corbyn olisi rakentanut. Hän olisi kansallistanut rautatiet viidessä vuodessa. Hän aikoi kansallistaa postin, laajakaistat sekä hän olisi purkanut Universal Credit -perusturvan uudistusohjelman. Corbyn kertoi laittavansa massiiviset summat rahaa terveydenhoitoon ja rankaissut yhtiöitä lisäveroilla. Hänen agendalla oli ilmastonmuutos ja vihreät verot. Kaikki hyvät aikomukset ja menot olisi rahoitettu nostamalla veroja 100 miljardilla punnalla.

Myös aborttilaisäändäntöä Corbyn olisi muuttanut Euroopan liberaaleimmaiksi, joka olisi käytännössä laillistanut abortin koko raskausajalta. Eli kokonaisuudessaan Britannia olisi ottanut aimo harppauksen kohti sosialismia. Järkevä brittiveronmaksaja tajuaa, että sehän johtaa veronkorotuksiin ja kurjistumisen kierteeseen eikä luo yhtään työpaikkaa lisää.

Oma kiinnostuksen kohteeni on ollut pitkään Universal Credit -sosiaaliturvauudistus. Uudistuksessa yhdistetään kuusi brittien perustukimuotoa yhdeksi tueksi ja tehdään työnteosta nykyistä kannattavampaa. Tämän uudistuksen Corbyn lupasi repiä alas. Kun tarkemmin katsoo hänen vaihtoehtoaan, niin Corbyn ei olisi edes muuttanut UC:n perusrakennetta, mikä on näiden kuuden eri tuen yhdistäminen. Hän olisi vain lisännyt järjestelmään rahaa ja muuttanut sen ehtoja lievemmiksi. Corbyn ehdotukset ovat mielestäni osittain järkeviä, mutta tapa jolla hän markkinoi uudistusohjelman kaatamista on varmasti karkottanut äänestäjiä. Universal Credit on lähtenyt yskähdellen liikenteeseen, mutta ongelmistaan huolimatta uuden tuen periaate on yksinkertainen. Tukea tarvitsevalle on helpompaa hakea yhtä tukimuotoa selvillä säännöillä, kuin kuutta eri tukimuotoa ja laskeskella niiden kokonaisvaikutusta. Viilaamista Universal Credit varmasti tarvitsee.

Brexit on kokonaisuudessaan tietysti Suomen kannalta tappio, mutta kyllä kansan mielipide pitää laittaa täytäntöön. Kansa oli varmasti turhautunutta aiheen jatkuvaan vatvomiseen. Edelleen Suomi tarvitsee Britanniaa kauppakumppaniksi ja myös sielunkumppaniksi monissa hankkeissa erosta huolimatta. Suomen suunta on ollut itsenäisyyden alkuajoista lähtien sitoutuminen anglosaksiseen demokraattiseen perinteeseen ja pragmatismiin. Sydämeltään anglofiilejä ovat olleet Suomen presidenteistä ainakin Risto Ryti kuin Carl Gustav Mannerheimkin. Edelleen näitä suhteita pitää vaalia ja kaupankäyntiä kehittää.

Täytyy onnitella Borista. Hän on osannut tulkita kansan mielialoja oikein ja vie Brexit kaaoksen päätökseen. Samalla hän näyttää pitkät vasemmistolaiselle populismille, kansallistamishankkeille ja väärille lupauksille Universal Creditin repimisestä. Äänestäjät ovat yllättävän järkeviä eikä vasemmistoprobaganda uppoa heihin enää entiseen tapaan.

3 kommenttia

  1. GlobalistiSatanistiKommarien selkäranka murrettu 😀 Bye Bye EU. Mikä maa ehtii seuraavana eroamaan ja tekemään seuraavaksi parhaat bilateraaliset kauppasopimukset? Onko Suomen pakko reagoida aina myöhässä kun maailmalla tuulee? (kuin alkaa ostamaan nousevia osakkeita vasta kun muut jo alkaneet myydä korjaten potin)

  2. “Brexit on kokonaisuudessaan tietysti Suomen kannalta tappio”

    Toimi Kankaanniemi oli Esko Ahon hallituksessa EU:hun liittymistä vastaan. Niin myös monet uskovat.

    Jos Ranskassa Marine Le Penistä olisi tullut presidentti (sai 33,90 % äänistä kakkoskierroksella), seuraava exit olisi saattanut tapahtua.
    Ja EU olisi kohta ollut entinen.

    Pelkkä kauppaliitto olisi riittävä.

    Jesaja 31 luku:

    1 Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta.
    2 Mutta myös hän on viisas, ja hän tuottaa onnettomuuden; hän ei peruuta sanojansa, vaan nousee pahantekijäin sukua vastaan ja väärintekijäin apuuntuloa vastaan.
    3 Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eivätkä henkeä. Kun Herra ojentaa kätensä, suistuu auttaja, ja autettava kaatuu, ja yhdessä he kumpikin hukkuvat.

  3. Kiitos Asmo Maanselälle, että valotit Corbynin tavoitteista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *