Kansalliset symbolimme olivat vielä 70- ja 80-luvun yhtenäiskulttuurin aikaan riidattomat ja yhteiset: Siniristilippu vedettiin liputuspäivinä salkoon, Suomen leijona jääkiekkojoukkueemme rinnassa ja isoisien mitalikokoelmassa herätti sallittua ylpeyttä suomalaisuudesta. Ja Suomen valtiolippu, jossa siniristi ja leijona kohtaavat, oli aina kaikille sykähdyttävä näky. 

Nykyään symboleihin kohdistuu painetta. Suomen leijona on jo lähes menetetty äärioikeiston kaulakoru-innostuksen myötä. Suvivirrestä koulujen kevätjuhlan kohokohtana keskustellaan. Siniristilipun saa vielä vetää lippusalkoon, mutta sen kanssa marssiminen jo on hankalampaa. Presidentin uudenvuodenpuheen mielenkiintoisin kohta on, toivottaako presidentti kansalle Jumalan siunausta. 

Yksi symboli on saanut olla rauhassa: Sauna. Kulttuurillisesti sauna on ollut lähes muuttumaton osa suomalaisuutta vuosisatojen ajan. Kun menet itsellesi uuteen saunaan sinulle vieraiden suomalaisten kanssa, kaikille on selvää miten toimitaan. Ja toimimisen lisäksi käyttäydytään. Suomalainen voi olla huono eurooppalaisessa small talkissa, mutta saunan rentouttava vaikutus saa kielenkantamme aukeamaan ja vieraidenkin kanssa juttu saunan lauteilla luistaa. 

Odotan kauhulla, milloin joku iskee silmänsä suomalaiseen saunakulttuuriin. Siinähän on paljon nykyajalle ongelmallisia piirteitä: Miehet ja naiset saunovat tyypillisesti erillään. Alastomuus on joillekin kulttuureille ja uskonnoille suuri este saunakulttuuriin osallistumiseen. Ja puhutaanhan lauteilla vaikka mitä, joskus jopa politiikkaa.  

Jotain kummallista suomalaisessa saunassa kuitenkin on: Itselleni ei ole koskaan tullut saunan lauteilla riitaa. Edes heitettävän löylyn määrästä.

Jan Axberg

Vantaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *