Suomessa on vuosikymmenten, jopa vuosisatojen perinne, että erotilanteessa lapsi tai lapset jäävät yleensä äidille. Vasta viime aikoina on isälläkin ollut paremmat mahdollisuudet saada joko yhteishuoltajuus tai paremmat tapaamisoikeudet kuin aikaisemmin, vaikka vanhemmilla on ollut oikeus lastensa yhteishuoltajuuteen Suomessa jo 1970-luvulta lähtien. Paljon on siis vielä tehtävää, jotta miehillä on jatkossa paremmat asemat.

Esim. vuoden 2017 perhetilastosta näkee, että isät ovat huomattavasti äitejä harvemmin lasten lähivanhempia. Noin 152 000 perhettä muodostui äidistä ja lapsista, mutta vain noin 33 000 perhettä muodostui isästä ja lapsista. Vuoroasumisen yleistymisestä huolimatta lapsella voi lain mukaan olla vain yksi virallinen asuinpaikka. Suomessa perinteisesti tämä on tarkoittanut lapsen asuinpaikkaa äidin luona. Myös tuomioistuinten päätöksiä katsottaessa näkee, että valtaosassa huoltoriitatapauksista oikeudet ovat päättäneet, että lapsen tulee asua äidin luona ja vain alle kolmanneksessa tapauksista on tehty päätös lapsen asumisesta isän luona.

Ensisijaisesti perheitä tulee tukea pysymään yhdessä. Tähän voidaan vaikuttaa sekä asenteilla että taloudellisilla tuilla. Valitettavasti silti nykypäivän reaalielämää on, että perheissä eroja tulee ja erityisesti näitä erotilanteissa olevia perheitä pitää tukea. Koska lapsi voi virallisesti asua vain yhden vanhemman luona, siten myös kaikki tuet menevät vain yhdelle vanhemmalle. Se taas usein aiheuttaa usein jo valmiiksi tulehtuneisiin erotilanteisiin vain lisää riitoja. Lapset ovat niitä, jotka kärsivät eniten.

Muutokset nykytilanteeseen olisivat helposti toteutettavissa, jos halua ja poliittista tahtoa löytyisi. Lapsenhuoltolakia tulisikin uudistaa niin, että lapsella voisi olla kaksi virallista asuinpaikkaa. Kun vuoroasumisen voisi merkitä väestötietojärjestelmään, tämä edesauttaisi vuoroasumisen huomioon ottamista etuuslainsäädännössä ja etuuksien toimeenpanossa. Tällöin perheitä voitaisiin tukea tasapuolisemmin yleisellä asumistuella, lastenhoidon tuilla, lapsilisällä, elatustuella, vammaisetuuksilla, sairasvakuutuslain mukaisilla matkakustannusten korvauksilla ja koulukyytien järjestelyillä. Esim. asumistuen jakaminen mahdollistaisi vuoroasumisen myös niille vanhemmille, joilla ei ole niin hyvä toimeentulo.

Vanhempien pitää saada päättää itse, mikä on paras hoitomuoto lapselle ennen kouluikää. Nykytilanteessa kotihoidon tukea, tai yksityisen hoidon tukea, ei voi saada jos lapsella on kunnallinen varhaiskasvatuspaikka. Eli jos lapsi on esim. päiväkodissa äidin luona asuessaan, mutta toisessa kunnassa asuva isä hoitaisi lasta kotona, ei isällä ole oikeutta kotihoidon tukeen. Saman lapsen perusteella kun voidaan maksaa vain yhtä kotihoidon tukea tai yksityisen hoidon tukea, eli vaikka molemmat hoitaisivat lasta kotona, tukea maksetaan vain toiselle vanhemmista eli sille, jonka luona lapsen virallinen asuinpaikka on.

Tuetaan perheitä pysymään yhdessä aina, kun se vaan on mahdollista ja tuetaan miehiä, jotta heillä samanlaiset oikeudet lapsiin mitä äidillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *