Noin viisi vuotta sitten identiteettipolitiikan nousu sai aikaan, että taustaltaan hyvin erilaiset yhteiskunnalliset kommentaattorit löysivät toisensa. Kyseessä on kohtuullisen pieni joukko filosofeja, politiikan asiantuntijoita, media-alan työntekijöitä, joita yhdisti huoli identiteettipolitiikan seurauksista ja jotka rupesivat puhumaan siitä julkisesti. Vastoin media-alan jättien odotuksia, tälle diskurssille oli kysyntää ja sitä oli runsaasti. Muutamassa vuodessa heistä on tullut Youtuben ja podcast-palvelujen seuratuimpia henkilöitä.

Heistä tunnetuin Euroopassa lienee Jordan Peterson, mutta Yhdysvalloissa hänen suosionsa jää monilta osin varjoon joihinkin muihin Intellektuaalisen Pimeän Verkon jäseniin verrattuna.

Intellektuaalinen Pimeä Verkko (Intellectual Dark Web) on nimike, jonka verkoston jäsen, matemaatikko Eric Weinstein, heitti vitsinä illallistapahtumassa, jossa hän oli mm. veljensä Bretin, Jordan Petersonin ja joidenkin muiden ”verkoston jäsenten” kanssa. Termi nauratti Petersonia, joka puhui myöhemmin siitä. Sen kautta nimi päätyi liberaalimedioiden otsikoihin ja vakiintui.

Puhe ”verkostosta” on sikäli hauskaa, että mitään verkostoa ei ole olemassakaan. Ilmiö ei poikkea kovin paljon siitä, mitä on tapahtunut kautta historian: älymystö nauttii keskustelusta ja keskustelua seurataan mielenkiinnolla sivusta. Näin on perinteisesti tapahtunut, ihan Kreikan ajasta nykypäivälle. Kuitenkin poliittinen ympäristö on viimeisen vuosikymmenen aikana vetänyt poliittisen korrektiuuden rajat sen verran kireälle, että tällainen vapaa-ajattelu tuntuu radikaalilta. Sitä syytetään rasismista, fasismista ja yllyttämisestä väkivaltaan; vaikka sisällöltään kyseessä on maltillinen keskustelu yliopisto- ja politiikkamaailman tyyppien keskuudessa.

Nämä syytöksen ovat saaneet jopa groteskeja piirteitä, esim. kun antifasistiset ”Social Justice Warrior”-liikkeet ovat yrittäneet tunkeutua asein varastautuneina estämään Ben Shapiron puheita syyttäen häntä natsismista ja väkivallasta. Asia on koominen absurdiudessaan, sillä Ben Shapiro on ortodoksijuutalainen, joka on Yhdysvaltojen kovimpia ”white supremacy”-liikkeen tuomitsijoita. Vastapuoli taas tukeutui väkivaltaan hiljentääkseen vapaapuhetta ja kokivat toimintaansa fasismin vastustamisena.

Intellektuaalista Pimeää Verkkoa on yritetty luokitella yleensä joko fasistiseksi tai ainakin äärioikeistolaiseksi liikkeeksi. Mutta jokainen luokittelu epäonnistuu pahasti, koska porukka ei oikein istu mihinkään kategoriaan. Jordan Peterson on kanadalainen agnostikko, joka puhuu uskosta ja käyttäytymisestä. Ben Shapiro on ortodoksijuutalainen republikaani, joka vastustaa Donald Trumpia. Steven Crowder on koomikko, jolla on yksi Youtuben seuratuimmista talk-show -ohjelmista. Hän on vahvasti Trumpin kannattaja ja konservatiivi kristitty. Hänen hyvä ystävänsä on taas Dave Rubin, joka on demokraatti homoseksuaali. Ayaan Hirsi Ali on somalilaistaustainen feministi, joka on joutunut ongelmiin kritisoidessa islamin naiskuvaa. Joe Rogan on entinen kamppailija ja podcast-kommentaattori, joka tukee avoimesti Bernie Sandersia ja jonka suosituimpia vieraita ovat Shapiro ja Peterson. Näiden keskellä on vielä Eric ja Bret Weinstein, jotka ovat vasemmistolaisia yliopiston professoreita. Eric on muuten taloustieteilijä ja toiminut mm. George Soroksen perustamassa Institute for New Economic Thinking -ajatushautomossa. Monia muita voisi tässä mainita, kuten esim. feministi Christina Hoff Sommers, joka on uskaltanut kyseenalaistaa kolmannen aallon feminismin miesvihaa kirjassaan ”The War Against Boys”.

Valtamedialla ei kuitenkaan ole ollut ongelmaa leimata oikeistokonservatiiviksi porukkaa, jossa on fundamentalistikristittyjä, agnostikkoja, ateisteja, homoseksuaaleja, ortodoksijuutalaisia, toisen ja kolmannen aallon feministejä, Bernie Sandersin kannattajia ja jopa Soroksen rahoittamia tutkijoita.

Niiden sisältöä on yritetty poistaa Youtubesta, heistä tehtiin New York Timesin juttu (”The making of a Youtube Radical”), jossa syytettiin heitä nuorten radikalisoitumisesta jne. Yleinen argumentti näissä syytteissä ei ole, että Intellektuaalisen Pimeän Verkon jäsenten ideat olisivat itsessään ongelma, vaan, että seuraajien keskuudessa saattaa olla ihmisiä, joille nämä ideat voivat yltyä radikalisoitumiseen. Tämä käsitys on mielenkiintoinen, sillä vedoten radikalisoitumiseen vaaraan pyritään hiljentämään ideoita, ei koska niissä itsessään olisi mitään väärää, vaan koska joidenkin kohdalla ne voivat aiheuttaa ongelmia. Argumentti voisi olla jopa uskottava, ellei samat kommentaattorit flirttailisi avoimesti äärivasemmistolaisten aatteiden kanssa, joiden kohdalla radikalisoitumisen vaara ei ole potentiaalista vaan jokapäiväinen asia.

Mikä Intellektuaalinen Pimeä Verkko sitten oikeasti on? Käytännössä se on vain tuttavapiiri, jonka pääominaisuudet ovat avoimuus keskusteluun ja kiusaantuvien kysymysten pohdiskeluun, poikkeuksellinen aatteiden monimuotoisuus, identiteettipolitiikan vierastaminen ja älyllinen terävyys. Jollain tavalla se muistuttaa Chesterton-Shaw -keskustelukaksikkoon, joka herätti niin paljon mielenkiintoa viime vuosisadan alkupuolella. Erona on se, että viime vuosisadalla äärioikeisto oli se, joka poltti roviolla ajatuksia, kun taas nykyään maltillinen vasemmisto on se, joka yrittää hävittää niitä jos ei roviolla ainakin putsaamalla ne pois internetin hakutuloista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *