Tällä päivämäärällä kaatui yksi Ruotsin parhaimmista kuninkaista, Kustaa II Aadolf Lützenin taistelussa 7.11.1632. Suomessa ruotsalaisuuden päivää vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1908, jolla pyrittiin vahvistamaan ruotsinkielisen väestön yhteenkuuluvuutta Suomessa. Suomenruotsalaisille päivä merkitsee oikeutta käyttää omaa kieltään Suomessa. Päivä voi tuntua suomenkielisistä oudolle. Ruotsin kuninkaan kaatuminen jossain kaukaisella sotatantereella, mitä se suomalaisille merkitsee? Marsalkka Mannerheim kertoo muistelmissaan tuosta päivästä:

”Kuningas kaatui kuten tunnettua keskellä suomalais-smoolantilaista ratsumiesjoukkoa. ..Suomen puolesta tervehdin sankarikuninkaan muistoa lausumalla: …huomautan siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.” 

Suomi ja Ruotsi eivät ole ainoita valtioita, jotka viettävät tätä päivää. Vaan myös Virossa Kustaa Aadolfin päivä eli Gustav Adolfi päev on juhlapäivä. Virossa Kustaa Adolf toinen perusti muun muassa Tarton yliopiston vuonna 1632. Liputuspäivälle on laajempikin merkitys kuin vain suomenruotsalaisten yhteenkuuluvuuden vahvistaminen.

Kustaa Aadolfia on tehnyt suomalaisille tutuksi erityisesti Topeliuksen Maammekirja: “Hänen hallituksensa aikana kasvoi tässä maassa sotainen kansa. Olikin sellaiset ajat, jotka kysyivät voimaa ja miehuutta. Alituisten sotien tähden otettiin joka vuosi monta tuhatta nuorta miestä aurankurjesta ja lähetettiin vieraaseen maahan taistelemaan. Joka mies oli ikäänkuin sotilaaksi syntynyt. Kansan täytyi maksaa suuria veroja ja monissa paikoin kärsiä herrain ja voutien sortoa. Silloin kaikki luottivat, lähinnä Jumalaa, nuoreen kuninkaaseensa. Hän oleskeli usein ja kauan aikaa Suomessa. Hän kuunteli kansan valituksia, jakoi oikeutta ja rankaisi väkivallantekijöitä. Hän perusti Turun hovioikeuden, asetti uudestaan piispan Viipuriin, paransi oppilaitoksia, järjesti valtiopäivät. Hän perusti Kokkolan, Uudenkaarlepyyn, Uudenkaupungin ja Tornion kaupungit. Hän rakasti suomalaisia, kuten hekin rakastivat häntä. Hän oli jo lapsena tutustunut heihin, kun hän kävi täällä isänsä kanssa, ja isä oli nimittänyt hänet Suomen suuriruhtinaaksi. Ei kukaan muu kuningas ole ymmärtänyt suomalaisten mielenlaatua niin hyvin kuin suuri Kustaa Aadolf, ja hän piti heidän urhoollisuuttaan, uskollisuuttaan ja luotettavuuttaan suuressa arvossa.”

Kuten Topelius kertoo Kustaa Aadolf perusti Tornion, Uudenkaupungin, Kokkolan ja Uusikaarlepyyn kaupungit. Syyskuun 7. päivänä 1620 Ruotsin kuningas allekirjoitti asiakirjan, jolla pienestä maanviljelys- ja kalastajakylästä tuli Kokkolan kaupunki.

“Me Kustaa Aadolf, Jumalan armosta Ruotsin, Götan ja Wendin kuningas, Suomen suurruhtinas, Viron ja Karjalan Herttua, Inkerinmaan Herra” alkaa juhlallisesti kaupungin perustamisasiakirja. Sen jälkeen luetellaan seuraavat priviegiot: kaupungin tuli “nauttia ja käyttää” Ruotsin kaupunginlakia, valita pormestari ja raatimiehet sekä harjoittaa kauppaa kauppajärjestyksen mukaan. Sen nimeksi tuli Gamlakarleby ja vaakunaksi kuva kummollaan olevasta palavasta tervatynnyristä.” Kun perustamisasiakirjasta tuli täyteen 400 vuotta pystytettiin Kokkolaan kuninkaan kunniaksi suuri puinen patsas.

Dosentti Mirka Lappalainen kertoo kirjassaan Pohjolan Leijona, miten kuningas loi synkästä takapajulasta Suomen, joka oli kiinteästi osa Ruotsin valtakuntaa. Sotiminen toki verotti suomalaisten verta, mutta se oli luonut myös tehokkaan virkamies- ja verotusjärjestelmän. Kustaa oli luonut tehokkaan hallinnon, joka rajoitti virkamiesten ylivaltaa. Maahan oli perustettu hovioikeus, joka kykeni valvomaan käräjiä. Oikeutta pystyi saamaan, lakeja kunnioitettiin ja viranomaisiin luottamus lisääntyi. Ennen kaikkea maa integroitui osaksi länttä. Siis muistakaamme tätä kuningasta lämmöllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *