Meitä jokaista suomalaista sitoo yhteen ainakin 10 000 vuotta vanha yhteinen historia hirven kanssa. Lahden Ristolan kivikautiselta asuinpaikalta on löydetty hirven luita. Huittisista on löydetty 8 000 vuotta vanha hirvenpää. Lisäksi hirven merkityksestä muinaisille suomalaisille kertovat yli 5 000 vuotta vanhat hirviä esittävät kalliomaalaukset mm. Ristiinan Astuvansalmessa ja Suomussalmella.

Metsästys, erityisesti hirvenmetsästys on harrastus, joka kokoaa joka syksy noin 100 000 metsästäjää metsästämään yhteisten sääntöjen avulla yhteisöllisesti noin 80 000 hirveä. Jotta hirven metsästyksellä saavutetaan sille asetetut saalistavoitteet, on se vaatinut vuosituhansien ajan meiltä suomalaisilta yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta – ja mikä hienointa: yhteiskunnan ja metsästyksen kehitys eivät ole muuttaneet tätä perusasetelmaa!

Joidenkin antropologien mukaan juuri suurriistan metsästyksen vaativuus on kehittänyt ihmisestä nykyisen kaltaisen sosiaalisen toimijan. Nykyään tällainen yhteisöllisyyttä edistävä, eri ikäpolvet yhteen tuova vuorovaikutteinen toiminta, jossa kohtaavat eri sosiaaliluokissa olevat ihmiset, niin stadilaiset kuin landellakin asuvat, on harvinaista. Juuri tämä, nimenomaan suomalaisen metsästyksen ominaispiirre ja sille kehittynyt traditio on eräs hirvenmetsästyksen merkittävimmistä yhteiskunnallisista arvoista.

Hirviporukan voidaan sanoa olevan yhteiskunta pienoiskoossa: rinnakkaisilla passipaikoilla, yhtenäisessä oranssissa vaatetuksessa seisovat niin duunarit, yrittäjät, virkamiehet, papit ja opettajat. Toiminnalla on myös muita yhteiskunnallisia piirteitä. Hirviporukka valitsee itse demokraattisesti keskuudestaan johtajansa ja se jakaa vastuita, sekä tarvittaessa sanktioita. Metsästyksen johtajalla onkin lailla säädetty asema, joka on välttämätön turvallista metsästystä ajatellen, mutta samalla se luo erityisesti hirvenmetsästykselle ominaisen järjestäytyneen toiminnan rakenteen ja tavan. Sillä voidaan perustellusti sanoa olevan myös merkittäviä kansakunnan maanpuolustusvalmiuteen liittyviä vaikutuksia. 

Metsästyksen ja tässä tapauksessa hirvenmetsästyksen yhteisöllisyydestä puhuttaessa esillä on metsästysporukan ohella merkitystä myös laajempaan ihmisjoukkoon. Usein perheen jäsenet, sukulaiset ja tuttavapiiri ovat osallisena metsästystapahtumassa, sen valmistelussa ja saaliin käsittelyssä. Puhumme Suomen tasolla useista sadoista tuhansista ihmisistä. On jopa arvioitu, että monilla Suomen harvaan asutuilla alueilla metsästysseurat ovat “viimeisiä toimivia” yhteisöjä. Hirviporukat ovat kyläläisiä yhdistävä ja sosiaalistava tekijä. Ja vaikka varsinainen metsästyskausi rajoittuu syksyyn ja talveen, erilainen valmistelu ja siihen liittyvä yhdistystoiminta jatkuu läpi vuoden. Tämä korostaa toiminnan kokonaisvaltaista merkitystä ja vaikutusta paikallisesti. 

Yhteisöllisyyden ohella hirvenmetsästys on välttämätöntä liikenneturvallisuuden, metsien onnistuneen hoidon ja luonnon tasapainon ylläpitämisen kannalta. On yleinen biologinen tosiasia, että ilman vuotuista hirvenmetsästystä hirvikanta moninkertaistuisi parissa vuodessa ja sen sosioekonomiset ja ekologiset vaikutukset olisivat yhteiskunnan kestokyvyn äärirajoilla. 

Monia metsästysseuroja ja hirviporukoita leimaa niin sanottu “ukkoontuminen”. Aktiivisten metsästäjien päät harmaantuvat, eikä toimintaan saada uusia nuoria metsästäjiä. Siksi heitänkin sinulle haasteen: jos haluat tutustumismatkan suomalaisen demokratian juurille ja erämieskulttuuriin, haet hienoja luontoelämyksiä, tykkäät liikkua aktiivisesti, haluat uusia sosiaalisia verkostoja, pidät riistaruuasta, haluat kantaa vastuuta tai etsit jännistystä – lähde metsälle! Lisätietoja löydät vaikkapa Suomen riistakeskuksen sivuilta: www.riista.fi

1 kommentti

  1. Kyllähän asia on niinkuin kirjoitit. Meillä vaan on sellainen hirvi porukka jossa on paljon koira miehiä. Ja sellainen ihmeellinen käytäntö, ettei koiran seuranta tietoja anneta kuin harvoille ja valituille. On nuoria metsästäjiä ja vähän vanhempiakin jo jättänyt seueen. Seuran johtajakin väitti ettei hän voi seurata koiria. No se voi olla vain hänen puheitaan. Minä en ainakaan ymmärrä sitä, ettei niitä koiria saa kaikki seurata. Muun muassa oli haavakko tilanne ja silti ei annettu haavakkoa seuraavan koiran salasanaa. Että mm tämmöstä johtamista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *