SDP:n konkarikansanedustaja Erkki Tuomioja haluaisi kokeilla yrittäjyyttä pehmopaperipatruunana vanhoilla päivillään. Hän syyttää Facebookissa UPM:ää ahneudesta: ” UPM takoi viime vuonna 1,4 mrd voittoa josta jakoi puolet omistajille osinkoina. Kaipolan paperitehdasta ei suljeta siksi, ettei se tuottanut tulosta, vaan siksi että se ei tuottanut omistajan mielestä tarpeeksi sitä.” Tilanteen Tuomioja ratkaisisi valtiollistamalla tehtaan: ”Tuli mieleen villi ajatus: mitä jos valtio ostaisi Kaipolan tehtaan ja molemmille edullisella kaupalla maksaisi siitä saman minkä UPM joutuisi sen lopettamisesta ottamaan kustannuksia. ”

Kuvaputkiyhtiö Valco lienee edellinen esimerkki SDP:n yrittäjyysunelmasta. Ministeri Kalevi Sorsa ajoi valtiota omistajaksi kuvaputkiyhtiöön, jotta puolue hyötyisi kuvaputkiyhtiön menestyksestä. SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa oli jopa uhannut puolueen lähtevän hallituksesta, ellei kuvaputkitehdasta perustettaisi. Niinpä vuonna 1976 päätettiin perustaa yhtiö, jonka pääomistajana oli Suomen valtio 60 %, Salora 20% ja japanilainen Hitachi 20%. Yhtiön piti tuottaa 100 000 kuvaputkea vuodessa. Työntekijöitä palkattiin Imatran terästehtaalta irtisanottujen joukosta. Lopulta yhtiön kannattavuus oli erittäin heikkoa, kuvaputkia saatiin vain 1000 vuodessa. Kun hommat eivät onnistuneet, eduskunnalta kupattiin lainoja uppoavaan yhtiöön vuonna 1979. Lopulta kaikki tehtaan 500 henkilöä irtisanottiin, kun toimintaa ei saatu millään kannattavaksi. Valcon tappiot olivat yhteensä noin 800 miljoonaa markkaa.

Finanssikriisista alkanut halvan rahan aikakausi on tuottanut yhteiskuntaan ikäviä lieveilmiöitä, joita kutsutaan Zombie-yrityksiksi. Määritelmän mukaan zombi-yritys on vähintään kymmenen vuotta toiminnassa ollut yritys, jonka liiketuloksen suhde korkokuluihin on alle yksi. Käytännössä yritys on konkurssissa, mutta se selviää ottamalla uutta lainaa vanhan tilalle. Zombie-yritys ei pysty velkojen järjestelystä tai alhaisesta korkotasosta huolimatta kuittaamaan edes velkojen korkoja, eikä koskaan lyhentämään pääomaa. Alhaiset korot lisäävät investointeja, mutta ne muuttavat samalla tuottamattomaksi. Oikea korollinen velkapääoma on sellaista, jossa yrittäjä joutuu karsimaan investoinnesta ne, jotka eivät tuota ja vain tuottavat investoinnit on toteutettu. Kun työllisyydestä yhä suureneva osa on äärimmäisen halvalla korolla rahoitettua, on keskuspankkien vaikea nostaa edes inflaation noustessa korkoja. Italiassa jopa 19 % yrityksistä on laskettu olevan zombie-yrityksiä. Luova tulo ei toimi, vaan jokaiselle on saatavilla määräämätön määrä lähes ilmaista lainaa.

Hallitus voisi siis nimittää Erkki Tuomiojan Zombie-yrittäjäksi, jonka tavoitteena on saada Kaipolan tehdas pyörimään sanomalehtipaperimarkkinoilla suomalaisella työn hinnalla, korkealla verotuksella ja turvanaan ehtymättömät valtion lainavirrat. Valtiohan saa kuten Erkki tietää rahaa jopa negatiivisella korolla, joten kovat tuottovaatimukset eivät tehtaalla tarvitsisi olla. Arhinmäki voisi antaa osaamistaan Kaipolan tehtaan lainojen järjestelijänä, koska hänen mukaansa lainoja ei tarvitse maksaa koskaan takaisin. Ne pitää vaan uusia. Ei huolta huomisesta sanoi Italian valtionvarainministeri jo 80-luvulla.

Lähes täydellisen liikeidean voi tuhota vain hallituskumppanit, joilla on vieläkin parempia ideoita. Tässä Tuomiojan tehtaassa pääministeri Sanna Marin pääsisi kokeilemaan villiä visiotaan, kuusi tuntia töitä kahdeksan tunnin palkalla. Jos paperimiehen keskiansio on Suomessa 60 000 € ja Ruotsissa 40 000 € niin tästäkin työtunnin kallistumisesta selvittäisiin ottamalla lisää sitä lainaa negatiivisella korolla. Viestintäministeri Timo Harakka haluaisi tukea paperisanomalehdistöä asettamalla tehtaan tuottaman paperin myyntihinnan mahdollisimman alhaiseksi, jotta jokainen voisi digiaikana painaa uutisensa myös sanomalehtipaperille. Eräänlainen subventio korona-ajasta mainostulojaan menettäneille lehdille.

Kaikki näyttää menevän zombie-talouden lainalaisuuksien mukaan, kunnes peliin puuttuvat Vihreät. Kaipolan tehtaan voimalaitoksella tuotetaan prosessihöyryä, sähköä ja kaukolämpöä. Avin ympäristöluvan mukaan, kattilassa poltetusta polttoaineesta saa 70 % olla turvetta. Näin ollen oltaisiin tilanteessa, jossa valtion yritys murtautua markkinoille perustuisikin turpeen polttamiseen, niin eihän sitä Vihreät hallituksessa kestäisi.

Lopulta Vihreät erityisavustajat estävät ihmisketjulla turverekkojen tuomisen Tuomiojan tehtaaseen. Polttoainetta kun ei saa mistään niin Tuomioja joutuisi myymään tehtaan paperikoneet Nicaraguaan, jossa tuotanto on kannattavaa, eikä kotimaista turvettakaan tarvitsisi polttaa. Se jäisi sinne maanpoveen hiilinieluksi. Vihreät voittaisivat, kun hiilidioksidia tupruttava teollisuus on vihdoin ulkoistettu Suomen rajojen ulkopuolelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *