Ruotsissa on keskusteltu paljon keinoista, joilla ongelmalähiöt rauhoittuisivat. Ruotsin poliisi on tunnistanut peräti 61 ongelmallista asuma-aluetta, joista 23 luokitellaan “erityisen ongelmallisiksi asuinalueiksi”. Ruotsin KD:n puheenjohtaja Ebba Busch Thor kirjoitti Expressen -lehteen viime huhtikuussa siitä, miten yhteiskunnan kristillisen perustan rapautuminen vaikuttaa lähiöiden levottomuuksiin. Julkaisen käännettynä Busch Thorin mielipidekirjoituksen.

Rosengård on yksi Malmön ongelmalähiöistä.

EBBA BUSCH THOR : Jopa lähiöt voisivat paremmin kristillisellä perustalla (Även förorten skulle må bra av en kristen grund )

Ruotsi on muuttunut. Varsinkin lähiöissä on käynyt selväksi, mitä tapahtuu, kun perinteiset arvot katoavat. Ei ole mitään luovaa kohtaamista (kreativ kreol), josta liberaalit haaveilevat. Se näyttää enemmän kulttuurin puutteelta, kirjoittaa Ebba Busch Thor (KD).

Neljä kymmenestä ruotsalaisesta ilmoittaa haluavansa rakentaa yhteiskunnan kristilliselle arvoperustalle. Määrä on kaksinkertainen verrattuna vastaavaan mittaukseen muutama vuosi sitten. Eikä se johdu siitä, että kristittyjä on Ruotsissa enemmän. Samanaikaisesti niiden osuus, jotka pitävät itseään kristittyinä, vähenee. Näin osoittaa uusi tutkimus Linné-yliopistosta.

Mistä se riippuu? Tutkimuksella ei ole varmaa vastausta tähän. Mutta yksi teoria yhdistää muuttuneet arvot turvapaikkahakijakriisiin. Mielestäni siinä on perää. Maahanmuuton kasvaessa ja kun syrjäytyminen sen seurauksena kasvoi, kävi selväksi se, että kotoutuminen voi tapahtua vain, jos on jotain kestävää mihin integroitua.

Me, ruotsalaiset olemme vuosien ajan – ainakin julkisessa keskustelussa – pitäneet kristillistä perintöä, jonain sellaisena mitä on meille tuputettu. Katekismuksen kuulusteluna tai hiirenhiljaisuutena pitkänä perjantaina.

Kristilliset arvot – ne ovat jotain mikä kuuluu menneisyyteen. Ja tietysti moni voi nähdä kristillisyyden näin. Kuten ikävä vanhempien sukupolvi, joiden vanhanaikaiset vaatimukset ovat vapauden esteenä- Mutta vanhemmat eivät vain aseta vaatimuksia. Ne tarjoavat myös mahdollisuuksia.

Kaikki vapaudet ja oikeudet, joita suojelemme Ruotsissa, ovat muodostuneet yhteiskunnassa kristilliseltä pohjalta. Ei vain sananvapaus, yhdistymisvapaus, uskonnonvapaus, oikeusvaltio ja demokratia. Myös individualismi, tasa-arvo ja seksuaalinen vapautuminen.

Tiedän, että on epätavallista ajatella tällä tavalla. Mutta voit tehdä yksinkertaisen testin muutamalla peruskysymyksellä. Missä yhteiskunnassa asut parhaiten naisena? Missä on parasta olla homoseksuaali? Missä päin maailmaa on helpointa kuulua uskonnolliseen vähemmistöön? Tämä ei ole kiveen hakattu totuus, on olemassa poikkeuksia, mutta on todennäköistä, että vastaus osoittaa yhteiskuntiin, jotka on rakennettu kristilliselle perustalle.

Kristillisessä maailmassa – etenkin protestanttisessa, kuten Ruotsissa – on myös vahvempi talouden kehitys. Missä sinulla on suurin mahdollisuus toteuttaa itseäsi? Olitpa lesbo ateisti, muslimi eläinoikeusaktivisti tai feministisen puolueen jäsen vastaus on sama. Maassa, joka on rakennettu kristinuskon perinteen varaan.

Niin kauan, kun politiikan pääasiallinen rooli oli liikkua oikeiston ja vasemmiston välillä, tällaisilla kysymyksillä oli vain vähän merkitystä. Äänestäjän puoluevalinnassa kyse oli jakamispolitiikan profiloitumisesta. Esimerkiksi minä itse hakeuduin kristillisdemokraateihin, koska olen kiinnostunut vanhusten hoidosta. Se on edelleen keskeinen kysymys kristillisdemokraateille ja monille puolueen äänestäjille, mutta turvapaikkakriisin aikana ilmeni puolueen toinen ulottuvuus. Politiikka ei ole enää vain vääntöä työtuloveronvähennyksen koosta, ja KD houkuttelee nyt kuin koskaan ennen.

Ruotsi on muuttunut. Varsinkin lähiöissä on käynyt selväksi, mitä tapahtuu, kun perinteiset arvot katoavat. Ei ole mitään luovaa kreolia, josta liberaalit haaveilivat. Kehitys ei johda eläkejärjestelmän pelastamiseen, kuten sosiaalidemokraatit ovat väittäneet. Ja vaikka Ruotsilla on ongelmia radikaalin islamismin kanssa, kulttuurista islamisaatiota, josta oikeistopopulistit ovat varoittaneet, ei ole tapahtunut. Mielestäni tilanne näyttää enemmänkin kulttuurin puutteelta. Lapset eivät pärjää koulussa, aikuiset eivät uskalla mennä ulos ja yrittäjät eivät uskalla pitää liikkeitään auki.

Kristillisdemokraatiksi tuleminen on ehkä tapa sanoa, että on nähnyt, mikä tekee yhteiskunnasta menestyvän ja todella antaa sen kaikille jäsenille suurimman mahdollisen vapauden.

Juutalaiskristillisen etiikan ja länsimaisen humanismin ylläpitäminen ei ole metodi, jolla yhteiskuntaan hivutetaan aamurukoukset ja pyhäkoulu uskonnollisen Ruotsin luomiseksi, vaan takuu mahdollisuudesta säilyttää liberaali elämäntapa. Kun haluamme yhteiskunnan kristillisellä pohjalla, se ei ole uuden pelkoa, vaan välittämistä siitä mitä me rakastamme.

3 kommenttia

  1. Oikein kun rytisee, niin kristillisdemokraattisuudessa on turva. Kohta ollaan samassa tilanteessa myös Suomessa?

  2. Kristillisissä ei se toivo ole Ruotsissa, vaan SD:ssä

  3. Busch-Thor on itse antanut periksi pakanuudelle homomarssien ja abortin puolustamisen suhteen. Silloin ei kannata enää puhua mitään kristillisen kulttuurin paremmuudesta…..Tällöin SD menee edelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *