Armenian pääministeri julisti eilen 21.10. maan olevan täydessä sodassa Azerbaidžanin kanssa. Sodassa kyse on Azerbaidžanille Neuvostoliiton pystyttämisen yhteydessä annetusta Vuoristo-Karabahin alueesta, jolla asuu merkittävä armenialaisenemmistö. Joseph Stalin toimiessaan Neuvostoliiton kansalliskomissaarina 1920-luvun alussa antoi armenialaisten asuttaman Karabahin Azerbaidžanin hallintaan, vaikka armenialaisille lupailtiin muuta. Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä konflikti nousi pintaan.

Azerbaidžan hävisi Vuoristo-Karabahin sodan 1991 – 1994 Armenialle ja joutui hyväksymään tulitauton vuonna 1994 Armenian saadessa hallintaansa Vuoristo-Karabahin alueen. Neuvostoliitossa kokemuksensa saanut Armenian sotilasjohto oli sodassa kokeneempaa ja aseet parempia. Alue on julistautunut itsenäiseksi Artsakhin tasavallaksi. Azerilaiset taas kokevat, että oikeus oli heidän puolellaan. Kansainvälinen oikeus tunnustaa Vuoristo-Karabahin laillisesti osaksi Azerbaidžania. Joten oikeuden näkökulmasta azereiden kotimaasta on 15 % ulkomaisen miehittäjän alla. Sodan seurauksena kummallakin puolella oli yhteensä puoli miljoonaa pakolaista. Armenialaiset ovat integroineet suurelta osin pakolaisväestönsä, mutta azerit eivät. He väittivät edelleen, että heillä oli useita satojatuhansia leireissä asuvia, joilla on haaveena paluu kotiseudulleen.

Armenia on kristitty maa. Azerit ovat šiialaisia muslimeja.

Itse tulkitsen, että katkeran vuoden 1994 häviön jälkeen azereiden mielestä on tullut aika maksaa kalavelat. Maiden välille on kehittynyt merkittävä epäsuhta. Armeniassa asuu vain 3 miljoonaa, kun taas Azerbaidžanissa 10 miljoonaa ihmistä. Nöyryytyksen jälkeen azerit ovat vaurastuneet kauppaamalla öljyä ja muita luonnonvaroja ja tekemällä itselleen tärkeitä liittolaisia. Azerbaidžanin talous on kehittynyt suotuisasti verrattuna Armeniaan. Sen BKT oli vuonna 2018, 47 miljardia (USD) verrattuna Armenian 12 miljardiin ( USD). Sota ei ole vain paikallinen. Siihen ovat syvästi sotkeentuneet naapurimaat.

Azereiden BKT on kehittynyt Armeniaa suotuisammin.

Azerbaidžan on itsenäistymisestä alkaen pitänyt hyviä suhteita Israeliin. Maassa asuu merkittävä juutalaisvähemmistö. Molemmilla mailla on intressit padota Iranin kasvavaa vaikutusvaltaa alueella. Voidaan puhua jopa liittolaisuussuhteesta. Israel ostaa merkittävät määrät öljyä maasta ja aseistaa sitä droneilla ja ohjuksilla. Armenia kutsuikin suurlähettiläänsä Israelista vastalauseena asehankinnoille. Israelin vaikutusvallasta Azerbaidžanissa ei tietysti Iran pidä.

Azerbaidžan suhde Iraniin on monimutkaisempi. Huolimatta siitä, että että azerit ovat pääosin shiialaisia suhde ei ole niin lämmin kuin saman uskonhaaran perusteella voisi kuvitella. Azerbaidžan vartioi omaa itsenäisyyttään, ja pyrkii valtaamaan sille karttaan piirrettyjä alueita armenialaisten hallinnasta. Luulisi Iranin pitävän hankkeesta, mutta Iran näkee vuoristo-Karabahin alueen valloituksen olevan askel siihen suuntaan, että seuraavaksi ruvetaan vaatimaan Suur-Azerbaidžania. Iranin pohjoisosissa asuu 20 miljoonainen Azer-vähemmistö. Iranissa pelätään, että sen liittäminen Azerbaidžaniin on osa Yhdysvaltojen salaliittoa.

Azerbaidžanin ja Turkin välillä on taas luontainen liittolaissuhde osmannien valtakunnan ajoilta, vaikkakin turkkilaiset ovat sunneja ja azerit shiioja. Turkkilaiset listivät 1,5 miljoonaa armenialaista ensimmäisen maailman sodan suurimmassa kansanmurhassa. Vihollisen vihollinen on ystävä tässäkin. Turkki tuo Syyrian diktaattori Al-Assadia vastustavia syyrialaisia vierastaistelijoita rintamalle, F-16 hävittäjiä lentokentille ja aseistaa maan armeijaa.

Armenia taas saa merkittävää tukea Venäjältä. Venäjä ja Venäjän luontaiset liittolaiset, Iran ja Syyriassa Al-Assadin hallinto vievät Armeniaan aseita ja muuta tukea. Vaikka Iran pyrkii pitämään aiheesta matalaa profiilia ja kiistää virallisesti ettei maan rajan ylittävissä rekoissa viedä Armeniaan aseita. Näin on syytä virallisesti pysyä kaukana konfliktista, jottei suututa omaa azer-vähemmistöään. Iranille nykytilan ylläpito on muutosta tärkeämpää. Syyrian Al-Assad taas on syyttänyt Turkkia konfliktin aloittamista.

Vuoristoisessa maastossa käydään mielenkiintoista konfliktia, jossa suurta osaa näyttelevät israelilaiset aseet vastaan venäläiset aseet. Turkin sekaantuminen toi mukaan myös jenkkiteknologiaa, F-16 hävittäjiä. Kumman puolen sinä valitset? Onneksi minun ei tarvitse valita puolta tässä konfliktissa. Armenialaisten armeijoiden miehittämä vuoristoinen seutu voi olla hankala valloittaa, vaikka olisi mukana miten paljon viimeisintä nykyteknologiaa. Konflikti voi kestää pitkään.

Kuva: Wikipedia Commons. Tuhoutuneita Azerin tankkeja Vuoristo-Karabahissa.

2 kommenttia

  1. Ulkomaisten sotilaslähteideni mukaan koko konfliktin on suunnitellut, kehittänyt ja käynnistänyt ovela ja taitava ulkopuolinen kolmas maa (ei Turkki), joka uskoo hyötyvänsä sodasta ja sen mahdollisesta laajenemisesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *